tag:blogger.com,1999:blog-34442513216590032582012-02-10T15:58:23.224+02:00Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.comBlogger4941100tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-4423321847377306572012-02-10T15:58:00.001+02:002012-02-10T15:58:23.232+02:00Voi jos voisinkin unohtaa sen kuinka kulutan sinua<br />omalla äärettömällä painollan joka ei tunnu katoavan<br />ei niin kuin sen pitäisi vaikka purankin itseäni sinulle<br />En syytä sinua siitä ettet saa siitä aikaiseksi mitään hyödyllistä<br />mutta minulle riittää että joku muukin pitelee tätä sotkua<br />omien käsieni täyttyessä ja vapistessa<br />silti kyvyttöminä päästämään irti ylimääräisestä<br />en syytä sinua siitä ettet tiedä muuta kuin omat pelkosi<br />se on hyväksyttävää nyt kun kuolemani syvyyttä ei voi luodata<br /><br />Katson ylöspäin sinuun vaikka silmäni tahtoisivat painua kiinni<br />niitä on kiusattu kyynelillä niin mutta tiedän<br />että piirteissäsi ne löytäisivät rauhan jollen näkisi mustelmia<br />jotka kirjovat ohutta ihoa ja maalaavat eteeni oman kipuni<br />sellaisena kuin minun olisi se pitänyt alusta asti ymmärtää,<br />loputtomana sadismina läheisiäni kohtaan<br />Ja minä tiedän etten ansaitse pelastusta niin kauan kuin<br />en pysty hyvittämään sinulle mitään<br />Minulle riittää että hengität toistaiseksi vierelläni<br />mutta minä tahtoisin pystyä parempaan kuin täyttämään vaatimattomat toiveesi<br />jotka eivät vaadi vaan pakenevat otettani kuin häveten olemassaoloaan<br /><br />Mutta minä en tahdo turvautua tietämättömyyteen<br />minä en tahdo saada mahdollisuutta vielä suurempiin rikkeisiin,<br />rikoksiin ihmisyyttäsi vastaan<br />Minun täytyy nähdä todisteet siitä<br />että samalla kun oma oloni muuttuu vähemmän kipeäksi<br />sinä vajoat alaspäin sen saman painon alla<br />jota minäkään en suostunut kantamaan vastuullani<br /><br />Voi kuinka paljon virheitä olenkaan tehnyt<br />kieltäytyessäni näkemästä sirpaloitumista<br />joka vain laajenee jokaisen sanan myötä<br />jonka päästän korviisi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-442332184737730657?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-37447803382936783072012-02-10T15:49:00.001+02:002012-02-10T15:49:30.936+02:00En tarvitse mielettömiä määriä mitään selvitäkseni,<br />et uskoisi vaikka kertoisin<br />millaiset lupaukset saavat minut odottamaan yötä tai päivää<br />tai paria tuntia joilla ei olisi väliä<br />jollei meillä olisi kiire tehdä kaikki mahdollinen<br />ennen kuin sinusta tulee tähtipölyä siinä missä minä<br />jään vielä kiertämään päämäärätöntä rataani<br />Toisaalta olen kiitollinen siitä<br />että tämän tiedon varassa osaan rakastaa kaikkien niiden vuosien voimalla<br />jotka nyt jäävät käyttämättä muuhun kuin suremiseen<br />mutta toisaalta olen jo nyt hengästynyt pelkojeni vuoksi<br /><br />Lupaukset, toiveet, unelmat<br />olen unohtanut niiden merkityksen nyt<br />kun jokainen viikko on arvokas jo sen vuoksi<br />että olemme ylipäänsä hengissä ja ehjiä ainakin näennäisesti<br />niin että on mahdollista olla tässä ja lievittää toisen kauhua<br />Mutta samalla kun juovun ohimenevien hetkien pituudesta ja kauneudesta<br />en voi olla epäilemättä että se riittää korvaamaan menetyksen<br />jonka joudun kohtaamaan yksin<br /><br />En voi ääneen myöntääkään<br />kuinka säälittävä oikeastaan olen ja kuinka vähään takerrun<br />siitäkin huolimatta ettet sinä tarkoita mitään ihmeellistä<br />jäädessäsi kosketusetäisyyden päähän niin<br />etten pääse unohtamaan<br /><br />Samaan aikaan kun puristan sinua kehoni sisään ja hoen ääneen mantroja<br />joiden on tarkoitus aineellistaa rakkauteni,<br />tärisen jo kylmästä tietäessäni<br />että jokainen kuluva ajanhetki on yksi vähemmän ketjussa<br />jonka päättymispisteen sinä olet määrittänyt minulta lupaa kysymättä<br />enkä voi kuin taistella<br />huolimatta siitä ettei minun pitäisi koskaan satuttaa sinua<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3744780338293678307?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-1073674853333622142012-02-10T15:42:00.001+02:002012-02-10T15:42:18.880+02:00Minä olen aina se joka vaatii eikä osaa yksin<br />edes itkeä sillä mitä järkeä siinä on jos oma mieli on ainoa joka särkyy<br />minä olen se joka kysyy vaikka tietää<br />että niiden jääminen auki alleviivaa tilannetta<br />ja tekee lohdutusyrityksistä entistäkin läpinäkyvämpiä<br />kun kumpikin huutaa vain hädissään<br />apua, ei tarjotakseen tukea toiselle<br /><br />Minä takerrun sinuun kiinni koko sinisten suonieni voimalla<br />ja käännän katseeni pois paljastuneista kämmenen luista<br />etten epäilisi kykyäni säilyttää otteeni<br />vesi kuivuu kankaaseen ja hiuksiin kuin itsestään ja taas<br />olen tehnyt rikoksen sinua vastaan<br />sortumalla kuin posliinijumalan eteen polvilleni<br />tyhjentääkseni olemukseni pahasta ja ylimääräisestä<br /><br />Jos heikkous olisi synti<br />olisi minut jo lyöty kuoliaaksi<br />jotta voisin aloittaa rangaistukseni suorittamisen ajoissa,<br />muutoin ikuisuus ei riitä<br /> <br />Mutta kun painan koskemattomana säilyneen poskeni<br />luitasi vasten, teräviä kuin jäätynyt rauta<br />kuulen humisevan tyhjyyden joka piiloutuu vahvaan hymyysi<br />ja huolettomiin sanoihisi, näennäiseen kykenemättömyyteesi olla vakavissasi<br />tunnistan sen nuotin, kuuntelen sitä yöt läpensä<br />ja pelkään<br />että minä sorran meistä kummankin<br /><br />Minä toivoisin että vahvatkin voisivat taipua niin<br />että ainoa vaihtoehto ei olisi julma äkkikuolema<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-107367485333362214?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-87092460396398687632012-02-09T16:51:00.004+02:002012-02-09T16:51:43.247+02:00Jokainen viikko tikittää ohi mukanaan palanen minua<br />tarkkaan määritetty palanen, ei koskaan liian suuri<br />mutta kun minua alkaa olla liian vähän,<br />kun minä hupenen<br />niin puroista tosiaan kasvaa meriä<br />joita minä en näe tai tavoita,<br />joista en voi kantaa vettä omaan kaivooni takaisin<br />sillä eihän se siellä pysyisi<br /><br />Jokainen päivä merkitsee että minua on vähemmän<br />vähemmän elinaikaa, aikaa jonka olen<br /><br />Ja huolimatta siitä, kuinka paljon pelkään<br />kuinka epätoivoisesti suhtaudun tähän uhkaan ja pelokkeeseen<br />en pysty tekemään mitään<br />sillä on olemassa suurempiakin kammotuksia kuin tämä väheneminen<br />vaikka taitaakin olla<br />että nimenomaan katoaminen on minun kohtaloni,<br />minun tapani sanoutua irti elämästä<br /><br />Enkä minä halua tehdä sitä niin<br /><br />Jokainen viikko on yksi viivalla merkitty alue kalenterissa<br />joka on menetetty<br />ja menetyt hiukkaset, jotka olivat yhtä kuin minä<br />seilaavat nyt jossain kaukanva vailla menetyksen tunnetta<br />jota minä joudun potemaan niidenkin edestä<br /><br />En minä tahdo kadota kokonaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8709246039639868763?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-65640132810460051012012-02-09T15:39:00.003+02:002012-02-09T15:39:55.289+02:00Jokainen rovio tarvitsee kipinän syttyäkseen<br />enkä osaa oikeastaan sanoa, mikä niistä välähdyksistä<br />jotka hohtivat niin kauniina ennen kuin polttivat ihoani,<br />oli se ratkaiseva joka ei kuollutkaan<br />vaan kyti kytemistään niin<br />että hiljaa, vähän kerrassaan alkoi muodostua savua<br />jota mikään tai kukaan ei tullut peittämään<br /><br />Mutta pelkkä tulen itiö ei riittäisi<br />jos ei olisi perustaa ja polttoainetta sen ahneelle suulle<br />Minä, minä palan<br />silmäni suljettuina ja selkärankani murtuen painoni alla<br />kun makaan pohjalla litteäksi painuneena<br />tässä tuulettomassa kolkassa ei liekki pääse sammumaan<br />enkä pysty tekemään mitään<br /><br />Lämpö jyllää jäsenissäni<br />kun keskivartaloni katoaa silmistäni kun tuli riehaantuu<br />se on tummaa verestäni ja se tuntuu nauttivan tästä<br />mutta minä, minä...<br />en enää jaksa välittää, niin paljon olen heikentynyt<br />edellisistä paloista<br />jotka joskus tukahdutin järkeilemällä mutta nyt...<br />nyt kaikki saa mennä jos on mennäkseen<br /> <br />Jokaisella roviolla on syynsä, ei niillä syyttömiä polteta<br />yksi kuiva kohta ja suora osuma siihen riittää<br />eikä pyörä enää pysähdy kuin väkivalloin, voimalla jota minulla ei ole<br /><br />Silmäni ovat suljetut mutta kuulen nakseen ja huminan<br />kun kudokseni ja luuni antavat periksi<br />se on inhottavaa mutta kuka väitti<br />että henkinen väkivalta olisi jotenkin miellyttävää<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6564013281046005101?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-3729670034477989882012-02-09T15:30:00.002+02:002012-02-09T15:30:33.903+02:00Sanovat minun kuihtuvan<br />ja niin, kyllä minä vanhenen ja kehoni rapistuu<br />mutta varsinaisesti milloinkaan kukoistamatta<br />näinkö surkuhupaisaa elämä on, että kun viimein saa otteen itsestään<br />se vähäinenkin kauneus katoaa<br />eikä katseelle jää muuta kiintopistettä kuin se,<br />mihin pahoinvoiva uteliaisuus kiinnittää huomiota<br /><br />Sanovat minun kuihtuvan<br />mutta minä en usko koskaan olleeni erityisen loistava<br />mitä se silloin tarkoittaa<br />jos ennestään pieni ja vähävetinen puro lakkaa virtaamasta?<br />Huomaako sitä edes silmillä<br /><br />Jos tällaisena en ole enää senkään arvoinen<br />niin olivatko laajemmat ääriviivat ja pehmeämpi olemus<br />sittenkin tavoittelemisen arvoista<br />minä houkka luulin että vain terävyys olisi hyväksyttävää<br />olenko hukannut itseni turhaan, vain saadakseni kuulla kunniani<br />ilman niitä kiitoksia ja ylistyksiä<br />joita alunperin tavoittelin<br /><br />Sanovat minun kuihtuvan<br />mutta ei se taida suuri menetys olla, pelkästään traaginen<br />säälittävä kohtalo<br />kun ei ikinä voinut kutsua itseään arvokkaaksi sellaisenaan<br />ennen kuin alkoi kehittyä takaperin<br />ja rapistua paikoilleen aivan huomaamattaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-372967003447798988?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-62016430048595889002012-02-08T22:40:00.001+02:002012-02-08T22:40:04.366+02:00Minä ahdan ruokaa itseeni niin että kaappien pohjat paljastuvat pian<br />ei se mitään olen ainakin todistanut kaikille jotain itsestäni<br />ja tilastani, minä olen normaali<br />yhteisössä jossa muita ei saa menestyksellään lannistaa<br />On oltava hiljaa saavutuksistaan ja poltettava kiittävät sanat<br />niitä ei varmasti ole edes ansainnut<br />tai ainakaan &nbsp;pois kääntyviä selkiä,<br />ihmisiä jotka eivät pysty nielemään ystävyyden nostattamaa kateutta<br />tarvetta kerätä ympärilleen ihmisiä jotka epäonnistuvat<br />saadakseen toiset kirkkaammiksi<br /><br />Mutta kun minä haluan olla se<br />joka kiillottaa muiden nimiä kilvissä<br />enkä aina vain se<br />jota hyssytellään katoamaan<br />jotteivat muut pahoittaisi mieltään<br /><br />Minä ahmin ja ahmin kunnes mahani pullistuu<br />laajeten ja peittäen minut ihmisenä kokonaan<br />on niin helppo laittaa otsaan nimilappu eikä se sitten enää irtoakaan<br />mutta parempi näin kuin se<br />ettei minua voi enää sietää sellaisena kuin joksi olen muuttunut<br />vaan mistä olisin arvannut että kävisi näin onnettomasti,<br />yritykselleni täydellistyä edes aavistuksen<br /><br />On piilouduttuva jottei kukaan pääse näkemään<br />kuinka on kaunistunut ja kasvanut<br />millaiseen valoon se muut saattaisikaan, epäonnistujat<br /><br />Kun he eivät vain näe<br />että he olivat ehjiä alun alkaenkin<br />vain kyky sietää muiden menestystä ja rakastaa itseään<br />heillä on aavistuksen kärsinyt ja heikentynyt<br /><br />Kun he eivät vain näe<br />että minä tahtoisin olla heidän kaltaisensa,<br />en syrjäyttää heitä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6201643004859588900?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-87672858240609302502012-02-07T18:54:00.000+02:002012-02-07T18:54:03.721+02:00Minä tunnistan sinut jo kilometrin päästä<br />jos vain suora näköyhteys on mahdollista muodostaa<br />sillä huolimatta raskaista vaatteista ja pääsi painumisesta alas<br />kiirehtiessäsi eteenpäin tuttuja teitä,<br />silmäni osaavat jo hakea tutut merkit:<br />takkisi värin, jalkojesi linjat, kävelysi rytmin<br />palelevan olemuksesi<br /><br />Ja silti mieleni tekisi kiertää lumipenkan kautta<br />jottet näkisi minua näin<br />vaan salaa hymyillen käännän katseeni pois<br />niin että kohdatessamme voisin esittää yllättynyttä<br />kun katuvalot jättävät juuri tietyt kohdat valaisematta<br /><br />yllättäen et edes huomaa minua<br /><br />mutta en osaa pahastua siitä<br /><br />Hyräilen laulua, yhtä monista<br />jonka riveihin on kirjoitettu nimesi uudelleen ja uudelleen<br />ja jonka sävel merkitsee minulle muistoja, ei nuotteja paperilla<br />joita en osaisi edes lukea<br /><br />Haluan lämpimään, pois täältä kylmästä<br />mutta minne sinä oikein olit matkalla<br />kun et voinut palata kotiin kanssani<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8767285824060930250?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-65706773248275356302012-02-07T15:29:00.001+02:002012-02-07T15:29:13.553+02:00Ei minun kaltaistani ongelmaa voi unohtaa päivässä<br />vaikka tuntuu kohtuuttomalta itsekehulta sanoa niin<br />ihan kuin minä olisin oikeasti niin tärkeä<br />mutta pakko minun on niin uskotella<br />etten kateuteni ja mustankipeyteni vallassa tekisi jotain kerrassaan holtitonta,<br />jotain mikä aiheuttaisi vain loitontavia riitoja,<br />jotain mikä siis vain pahentaisi tilannetta vaatiessaan fyysisesti etäisiä keskusteluja<br /><br />Selaa vaikka sanakirjaa ja etsi kaikki haukkumasanat,<br />kaikki älyn määrää solvaavat<br />ja minä allekirjoitan ne ja annan kuvani niiden määritelmiksi<br />mutta silti on niin, että en voi tälle mitään,<br />en varsinkaan epäilemiseen koulutetulle mielelleni<br /><br />Jos epäluulo on periytyvä kyky olen evoluution huipentuma<br /><br />Liian monta tuntia ilman mitään emotionaalisesti tyydyttävää<br />paha oloni se kai sitten onkin joka nostaa itseään<br />kateuden nimissä, kun lasken hetkiä siihen<br />että tämä välimatka ja huomiottomuus loppuisivat<br />Mutta ehkä minua ei voi unohtaa, ei hyvässä jota ei ole alunperinkään<br />eikä pahassa josta riittäisi kaikille puutteesta kärsiville<br /><br />vaan silti pelkkä konkretisoimaton ajattelu ei tyydytä minua<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6570677324827535630?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-91864162860423733552012-02-07T15:25:00.001+02:002012-02-07T15:25:06.154+02:00Minun läkähdyttävä päänsärkyni:<br />tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä impulssinhallintani<br />ja auktoriteettiongelmaiset sanat<br />joilla ei siis ole herraa ja jos onkin,<br />se en ole minä<br />Runoilijan hämärtyneet lauseet<br />joiden merkityksen voi kukin itse määrittää<br />ja asiayhteydestä irrotettuina varsinkin ne tekevät tuhoa<br />voi, jos mieltäni voisi tallentaa kokonaisuutena<br />ilman että kaikki tunteet ja mielipiteet pitäisi väkisin jäsentää<br /><br />Jos voisi ymmärtää ilman väliin tunkevia sanoja<br />jotka välittävät eri merkityksiä itse kullekin<br /><br />Minun alituinen päänsärkyni:<br />ikuinen informaatiokatkos ja aivovuoto<br />harkitsemattomina huulilta lähteneet äänteet<br />joiden selittäminen totuudenmukaisiksi ei onnistu koskaan<br />sillä ensivaikutelmahan on aina voimakkain<br />ja vasta aivovaurio tarjoaa mahdollisuuden unohdukseen<br /><br />Jos voisi kytkeä mielen toiseen<br />niin ettei mitään voisi vääristellä tai ymmärtää väärin<br />olisin hyvin, hyvin onnellinen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-9186416286042373355?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-28483860563235115372012-02-07T08:58:00.001+02:002012-02-07T08:58:15.677+02:00Raahaan vastaan pyristelevän toivon lammen rannalle<br />se raatelee minua veitsimäisillä kynsillään ja kirkuu<br />mutta en irrota otettani vain peittääkseni korvani, en<br />niin kauan kuin se huutaa ilman sanoja voin kestää sen<br />se jännittää jokaista lihastaan ja heittelehtii kuin kouristusten vallassa<br />tekee pahaa katsoa sen kauniita kasvoja näin pilattuina<br />vaikka minulla ei ole vaihtoehtoja<br /><br />Hiekka raapii meitä kumpaakin verille<br />mutta vesi on jo niin lähellä<br />Toivon valkoiset vaatteet repeytyvät ritisten ja paljastavat ihon<br />joka nousee hitaasti ruhjeille ja mustelmille siellä<br />minne saastaiset käteni ovat koskeneet<br />yhä se vain huutaa sen silmät naulittuina minuun<br />nieleskelen vaikka tiedänkin tukehtuvani pian<br />mutta pakko mikä pakko<br /><br />Vesi on kylmää kun se nielaisee nilkkani <br />ja rautanaula lävistää koko selkärankani halkaisten minut<br />nyt toivokin vaihtaa taktiikka kun se tuntee höyryävän kylmyyden,<br />se huutaa ääneen nimeäni ja itkee kasvot vääristyneinä,<br />tarttuu kiinni solisluihini ja anelee<br />sydämeni on enää pelkkä peilikuva itsestään, vailla tarttumapintaa<br /> <br />hitaasti sen sormet kiertyvät luideni ympärille mutta minä en välitä<br /><br />Vielä syvemälle ja haukon henkeäni<br />kun vesi soljuu rintakehäni ympärillä<br />Toivon paino on nyt entistä raskaampi kun tarvitsisin sitä eniten<br />sen silmät vakuuttavat ettei se aio kuolla suosiolla<br />eikä se ole yllätys<br />haparoiva käteni löytää etsimänsä ja vedän, nostan harsomaisen verkon näkyviin<br /><br />Pian hento ruumis on kiedottu tiukasti verkon silmukoihin<br />mätänevien, tyhjään tuijottavien kalojen seuraksi<br />sitten on jäljellä vain raskain osuus, odottaminen<br />kun rautaiset käteni upottavat vaaleina lainehtivat kiharat pinnan alle<br />mutta siltikin voin kuulla toivon huudon<br />kun vesi kurlaa sen kurkussa<br />eikä sen ruumis rentoudu millään<br />vaikka huudan itsekin, huudan apua<br />siitäkin huolimatta ettei kukaan varmasti halua enää koskea murhaajaan<br /><br />Kun viimein turta kehoni ymmärtää<br />että kaikki liike on lakannut, taistelen kohti rantaa<br />se on yllättävän kaukana mutta<br />nyt kun ei ole mitään mihin uskoa jaksan paremmin<br />tämänkin taistelun<br /><br />Nyt kun ei ole enää toivoa, ei ole mahdollisuutta pettyä<br />eikä siis tilaisuutta luovuttaa<br />kun ei koskaan putoa mistään<br />hetken olin jo vaarassa langeta<br />mutta onneksi olin tarpeeksi vahva uhratakseni sen, mitä en tarvitse<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2848386056323511537?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-78691459331728569082012-02-07T08:46:00.002+02:002012-02-07T08:46:45.057+02:00Olen kovasti pahoillani ettei totuus ole ihan se<br />mitä sinä haluat kuulla<br />Tunnen kyllä tuskasi mutta säälimään minusta ei ole,<br />pelkästään suremaan tilanteen vangittua kauheutta<br />kun omat silmäsi eivät näe kokonaisuutta<br />eikä mielesi pysty toistamaan uusia lauseita<br />pelkästään muokkaamaan vanhoja<br />ja juuri niiden sisältö on pilaantunut, saastunut<br /><br />En keksi keinoa tehdä sanoistani uskottavia<br />vaikka voisit kuulla sen kaiken keneltä tahansa<br />mutta kun ei, et sinä edes halua<br /><br />Et sinä halua muuttua<br /><br />et sinä tahdo nähdä muutosta itsessäsi<br /><br />Ehkä minun pitäisi antaa sinulle oikeus siihen<br /><br />mutta mitäpä jos minut rakennettiin pelastamaan sinut,<br />silpomaan siivet häijyltä minäkuvaltasi<br />että se viimein nöyrtyisi kuuntelemaan, <br />ja sen jälkeen parantamaan sen rammat jalat<br />niin että se voisi olla yhdenvertainen kanssasi,<br />katkeamaton nuora sinun ja totuuden välillä<br />silloinkin kun muut yrittävät sortaa sinua<br /><br />Mitäpä jos minä olen se joka pelastaa sinut<br /><br />kuulostaa liian suurelta tehtävältä<br /><br />kuulostaa siltä että olen jo epäonnistunut<br /><br />Mutta olen kovin pahoillani etten voi olla samalla puolella kanssasi<br />niin kauan kuin välttämättä tahdot lyödä itse itseäsi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7869145933172856908?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-72352940550536210452012-02-06T14:03:00.001+02:002012-02-06T14:03:12.968+02:00Muutos ei voi tulla minusta itsestäni<br />ei ainakaan sellainen jonka voisi siunata hyvänä ratkaisuna,<br />ei sellainen joka auttaisi muitakin<br />Minun on saatava uusi keino heittää pois tunteet sisältäni<br />jotenkin muutoin kuin toimimalla niin kuin nyt<br />mutta niin kauan kuin mitään muuta ei ole<br />on pakko pysyä entisenään<br />jollei tahdo hukkua omaan saastaansa<br /><br />On pakko olla jotain mitä voisin tehdä<br />katkoa sormeni murtaa rintakehäni syöksyä rinteeltä<br />kuristaa itseni peittoon valvoa kaikki yöt pysyä valppaana<br />mutta kun ei, ei<br />se ei kuitenkaan toimisi kenenkään eduksi<br />eikä palvelisi tarkoitustani tehdä tästä siedettävämpää,<br />tehdä muista onnellisempia<br /><br />Muutos ei synny itsestään, minä tarvitsen siihen ohjeita<br />käsikirjan itsestäni jonka avulla voin ratkaista ongelmia toisin<br />olen jo liian rutinoitunut ja kaavoittunut kyetäkseni näkemään<br />vaihtoehtoisia malleja tai reittejä samaan lopputulokseen<br />Liian luutunut omaan kurjuuteeni<br />Jonkun on autettava tai minä jatkan tätä kehää<br />kunnes se katoaa jalkojeni alta ja putoan höyhenenä<br />niin kauan kuin uutta tietä ei ole aukaistu<br />on välttämätöntä jatkaa eteenpäin tätä vanhaa<br />jossen halua nääntyä omaan mahdottomuuteeni<br /><br />Silti nimenomaan oma avuttomuuteni tappaa minut<br />hiertää rikki tulehduttaa vanhat haavat avaa silmät<br />miksei pelkkä tahdonvoima riitä, en ymmärrä<br /><br />Miksei sitä apua tule jo<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7235294055053621045?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-54251360271823463042012-02-06T13:56:00.001+02:002012-02-06T16:10:42.627+02:00Jokainen jumalan päivä tätä sotkua on liikaa<br />-sotkua joka olen minä se pitäisi kai viimein tajuta-<br />liikaa tuijottamiseen kanavoituja tunteja<br />ja uupunutta hiljaisuutta ja merkityksiä<br />joita kukaan ei oikeastaan ole tarkoittanut<br />Jokainen jumalan päivä on yksi päivä lisää<br />epäreilua pahuutta ja syövyttävää odotusta<br /><br />Minä en parane yhdessä yössä<br />vaikka kyllä lupaisin tehdä niin jos nyt pyytäisit<br />tajuatko rajattoman vallan hilittömyyttä,<br />sitä miten sen pitäisi turmella poikkeuksetta<br />pitele siis minua hyvin jos et tahdo tehdä minusta uhria<br />Minä en parane yhdessä yössä<br />mutta se ei tarkoita sitä etteikö minun pitäisi<br /><br />Tämä sotku olen minä<br />mutta valitettavasti olen liian iso siivottavaksi pois<br />eikä katoamistemppu onnistu<br />sillä en voi räjäyttää hermoratojasi kadoksiin<br />niin että muistijäljetkin pyyhkiytyisivät pois<br /><br />Jokainen jumalaton päivä minä kadun itseäni<br />enkä silti pysty murtamaan itseäni irti tästä kuviosta<br />Mutta tajuatko että kun läähätän sylissäsi<br />voisit pyytää minua tekemään mitä vain<br />ja minä vaikka kuolisin kymmeneen kertaa yrittäessäni<br />vaikka onnistumaan minusta ei varmasti olisikaan<br /><br />Tämä sotku olen minä kai se pitäisi tajuta<br />tajuta se mitä se tarkoittaa minun ja minun arvoni kannalta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5425136027182346304?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-85252402253497460702012-02-05T11:49:00.003+02:002012-02-05T11:49:47.370+02:00Kuinka moni teistä on herännyt aamulla siihen<br />että hämärän aamuvalon seasta laskeutuu käsi<br />peiton alta työntyville lapaluille<br />ja tarttuu kiinni kuin kannatellakseen laidan yli putoavaa painoa<br />Siihen, ettei uskalla enää nukahtaa<br />ettei menettäsi hetkeäkään painajaisille<br />jotka vaanivat katkonaisesssa unessa<br /><br />Kuinka moni teistä kuuli ensimmäiseksi aamulla olevansa kaunis<br />entä kuinka moni olisi ne sanat voinut uskoa<br />kun silmät ovat turvonneet umpeen ja karheat,<br />paita kohonnut lantiolta niin<br />että hiljaa kohoavat luut paljastuvat luvattomasti<br />ja ajatukset vielä epäjärjestyksessä unesta tahmeina<br /><br />Ei pitäisi ottaa vastaan tällaista hemmottelua<br />sillä arki ei suinkaan helpotu<br />jos tietää entistä tarkemmin mitä kaipaa<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8525240225349746070?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-83292258883718260632012-02-05T10:48:00.004+02:002012-02-05T10:48:35.541+02:00Minä olen yrittänyt ajatella tämän<br />niin kuin se ei olisi pääni sisällä vaan nähtävillä<br />samaan tapaan kuin aivoni olisi viipaloitu<br />siivu siivulta ja arkistoitu ihmeteltäviksi<br />mutta en kai pääse irti itsestäni<br />enkä omista ajatusketjuistani ja ovathan ne aika jäykkiä,<br />mahdottomia taivuttaa sillä ne räsähtävät poikki<br />eikä jäljelle jää kuin hätkähdyttävä ihmetys<br />ja vielä sitäkin vaativampi hätä<br /><br />On muitakin silmiä joilla katsoa<br />ja muitakin johtopäätöksiä joihin voi päätyä<br />jos väistäisi logiikan aukot<br />eikä takertuisi kuviteltuihin ongelmakohtiin<br /><br />Tämän voisi ymmärtää niin monella tavalla,<br />varmaan ratkaistakin<br />mutta minä en edes hahmota sitä jatkumoa<br />joka johtaisi tästä eteenpäin tai edes johonkin suuntaan<br />tähän asti olen vain kompastellut<br />ja sitten huomannut minne olenkaan päätynyt<br /><br />On varmasti käsiä<br />jotka voisivat johdattaa askeleen tai kaksi<br />mutta miksi minusta tuntuu<br />että kylmettyneiden jalkojeni alla<br />on enää railoihin repeytyvää jäätä<br />enkä hädissäni osaa muuta<br />kuin jatkaa tutuksi koetulla tavalla<br /><br />sillä silloin ei jäälle asetu liikaa painoa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8329225888371826063?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-15044456547105887422012-02-05T10:43:00.001+02:002012-02-05T10:43:13.458+02:00Poimisin sinut käsivarsilleni<br />ylös sieltä pienestä kolosta<br />jonne olet peittoinesi kaivautunut,<br />poimisin sinut ja heijaisin<br />meitä yhteen rytmiin<br />jonka vain epämusikaalinen mieleni voi tuottaa<br />ja pyyhkisin kosteuden ripsistäsi<br /><br />jos en epäilisi sen olevan juuri se<br />mitä olet paennut<br /><br />Ja sitten, jos saisin sinut syliini<br />painaisin kokemattomat huuleni hiuksillesi<br />ja aina alaspäin kohti suupieliäsi,<br />nuolisin pois suolan<br />ja puhuisin hiljaa niin kuin villieläimelle<br />joka ei ihan vielä ole kesyyntynyt<br />siitäkin huolimatta etten tietäisi<br />löydänkö alkuunkaan oikeita sanoja<br /><br />aina kun itket minä tahtoisin laulaa<br />vaikka tiedän etten osaa<br /><br />Enkä päästäisi sinua nukkumaan yksin<br />vaan olisin mahtavana muurina vierelläsi<br />siitäkin huolimatta että käsivarteni varmaan tärisisivät ponnistuksesta<br />vastustaessani kiusausta piilottaa kasvoni<br />varmistaisin että sinun olisi hyvä<br />ja painaisin silmäsi kiinni sormenpäilläni<br />jottet jäisi tuijottamaan tyhjyyteen<br />valvoisin untasi<br />kunnes olisi pakko antaa periksi ja luottaa<br />että sinä pärjäät yksinkin<br /><br />joka kerta lähteminen on vaikeaa<br />eikä viivyttely oikeastaan auta asiaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1504445654710588742?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-83278302957660424682012-02-05T10:37:00.001+02:002012-02-05T10:37:15.486+02:00Lempeä kätesi viiltää karkean ihoni rikki luita myöten<br />ja punainen liha aukeaa kosteana katseltavaksi, sykkien vielä hiljaa<br />niin täydellisen punainen ja silti viallinen<br />pakko katsoa pois kun paljastat<br />mitä ihoni alla elääkään<br /><br />Peilissä kohtaan valkeat kasvot ja tummiksi muuttuneet silmät<br />jotka tuntuvat heijastavan kaikkea muuta paitsi minut itseni<br />seisot takanani oivana vertailukohtana<br />valon kietoessa lettejä hiuksiisi<br />kyynelien laajentamat ja uuvuttamat silmäsi seikkaillen ihollani<br />häpäisten senkin vähän joka vielä oli siedettävää<br /><br />Ujutan sormeni sinun käsiisi<br />ja kallistan päätäni jotta näkisin kasvosi<br />kevyt painosi vasten kylkiluitani kertoo riittävästi ja minä häpeän<br />omaa pienuuttani<br /><br />Ei ole sinun vikasi että olet kaunis, kauniimpi ketään<br />jonka katseeni on tähän mennessä tavoittanut<br /><br />Niin kauan kuin en kiinnitä huomiota itseeni<br />en voi kuin hämmästellä ylimaallisuuttasi, eheyttäsi<br />jota yksikään geenien oikku ei ole turmellut<br /><br />Yhteisellä tyynyllä hiuksemme sentään näyttävän samanvärisiltä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8327830295766042468?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-80974854375848160212012-02-05T10:29:00.002+02:002012-02-05T10:29:39.346+02:00Tämän syyllisyyden toivoisi loppuvan<br />siihen että iskee avokämmenen oven karmeista läpi<br />jättäessään huoneen taakseen, paetessaan<br />taas tuijottavia katseita ja sanoja<br />jotka piirittävät ja saartavat minut omaan diagnoosiini<br />jättämättä auki muuta reittiä ulos<br />kuin terveen järjen suunta eli se jota minä en voi käyttää<br /><br />Tämän syyllisyyden luulisi muuttavan jotain<br />kun mustelmat kirjovat sormet ja muistuttavat kivullaan<br />siitä mitä tuli taas tehtyä ja puhuttua,<br />millaiseen valtataisteluun sorruin asioista<br />joissa ei ole varaa kompromissiin tai sovitteluun<br /><br />Jos edes ymmärtäisi tehdä niin kuin pitäisi,<br />piiloutuisi ja järsisi vain itseään<br />oman olemuksen aiheuttaman kuvotuksen estäessä syömisen<br /><br />jos voisi tyytyä siihen mitä ansaitsee<br /><br />Tämän syyllisyyden olettaisi muuttuvan osaksi minua<br />kun satutan itseäni voimalla jota en tiennyt enää minusta löytyvän<br />mutta mieleni paranee ruumistani nopeammin vammoistaan<br />eikä kipeä käsi ole kuin syy sääliä itseään<br /><br />jälki seinässä syy nauraa itselleen<br /><br />vihanpurkaus syy hävetä itseään<br />kun en ymmärtänyt että itseäni minun olisi pitänyt rangaista<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8097485437584816021?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-31229746215859823482012-02-04T11:16:00.003+02:002012-02-04T11:16:22.498+02:00Vaikeinta on tajuta<br />ettei oma mieli satuta vain itseään<br />vaan eniten tekee kipeää niihin<br />jotka joutuvat näkemään muutoksen vierestä<br />voimatta tehdä paljon muuta<br />kuin tuntea toisen tuskan kuin omanaan<br /><br />vaikeinta on ymmärtää että sanat<br />jotka kerron itsestäni<br />eivät putoa hampaideni välistä tyhjään ilmaan<br />vaan löytävät paikkansa kohteestaan<br /><br />ja pian niitä ei jaksa enää kumota<br />vaan mieli tekee vain tukahduttaa niiden lähde<br />kokonaan<br /><br />Vaikeinta on huomata<br />että valinnat eivät ole enää omia<br />eivät sitten, kun on sitonut itseensä toisen ihmisen<br />velvollisuudella ja heikkoudella<br /><br />vaikeinta on muistaa ettei oman kivun loppu<br />vielä tarkoita sitä<br />että muut voivat tuntea saman helpotuksen<br />vaan on keinoja<br />joiden merkitys ei koskaan katoa vaan kestää<br />niin kauan kuin joku muistaa ihmisen<br />joka joskus oli olemassa<br /><br />vaikka toisinaan varmasti tuntuu<br />että rakastaminen on vielä paljon vaikeampaa<br />kuin irti päästäminen<br /><br />ja silti ei uskalla pudottaa<br />kun ei voi luottaa että siitä selviytyy<br />kumpikaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3122974621585982348?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-12437698059220436482012-02-04T10:32:00.002+02:002012-02-04T10:32:24.879+02:00Jos voisin nostattaa mielestäni ja ruumiistani muurin ympärillesi<br />ottamaan vastaan iskut joita ei ehkä koskaan tule<br />ja heijastamaan pois pimeyden kylmyys<br />joka hyytää sormet ja kalvaa luita kuin kaivaakseen esiin ytimen<br />Jos haluni suojella sinua ei olisi vain sanoja<br />vailla sen kummempaa käytännön merkitystä<br />kuin heikko yritys estää sinua näkemästä kaikkein pahinta<br />toisaalta riittääkö se<br />kun merkit näkyvät kuitenkin<br />ja tunnet minut tarpeeksi hyvin kuvitellaksesi loputkin<br /><br />Jos voisin lakata olemasta tunteva ja kipeä ihminen,<br />unohtaa miten sekaisin hauras pääni oikeasti on<br />ja keskittyä siihen mikä on tärkeää, pelastamaan sinut<br />Niin miltä?<br />Tietäisin jos näkisin suljettuun mieleesi<br /><br />Jos voisin haluta olla meistä se vahvempi<br />enkä pyrkisi vain tekemään oloani turvalliseksi<br />asettelemalla sinua huolellisesti minun ja maailman väliin<br /><br />Haluni suojella sinua on kai vain viimeinen yritykseni tuntea itseni hyödylliseksi<br />nyt kun en enää pysty edes syömään omin avuin<br />ja sen itsekkyyden vuoksi varmaan epäonnistun<br />kun mieluummin olen pelastettava kuin auttaja<br />Miksen siis huomaa luovuttaa<br />jos kerran tästä ei tule mitään<br /><br />Jos vain tietäisin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1243769805922043648?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-4498849377540955852012-02-03T17:32:00.000+02:002012-02-03T17:32:00.473+02:00Kuinka kauan kehoaan voi huijata jatkamaan<br />kun pää on sanonut sopimuksen irti eikä suostu enää auttamaan<br />eloonjäämisessä vaan katsoo tyynenä vierestä<br />väliin kuivasti huomauttaen yhä kasvavasta toivottomuudesta<br />kuinka kauan, mihin asti<br />Milloin tulee piste jolloin voi luovuttaa ilman<br />että se on sama kuin kasvojensa menettäminen<br />maalattujen ääriviivojen takana<br /><br />Se että jokin on vaikeaa<br />ei ole ennenkään ollut syy olla pärjäämättä<br />ja jos selitykset eivät kuulosta uskottavilta edes luojansa korvissa,<br />mihin niitä tarvitsisivat muutkaan<br /> <br />Kuinka kauan voi hengittää<br />vaikka tietää ettei se enää auta silloin<br />kun keuhkot kuplivat verestä ja viheltävät vain iloisesti<br />ehdotukselle tehdä niin kuin kuuluisi<br /><br />Onko huolestuttava merkki jos keho ei enää huoli ravintoa<br />vaan kouristelee jo pelkästä ajatuksesta<br />ehkä mielikuvitus on vain liian voimakas, mistä sen tietää<br />Mutta kuinka kauan voi jatkaa<br />jos hermoradat kimpoavat irti toisistaan<br />kun mitään mielekästä välitettävää ei enää ole<br /><br />Se ettei tahdo ei ole mikään syy<br />vaan milloin oikein voi antaa pois kaikki sitoumuksensa<br />ja tehdä viimein niin kuin on luonnollista,<br />antautua kun taistelu ei enää tee muuta kuin satuta entisestään<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-449884937754095585?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-28343703565273460572012-02-03T17:10:00.001+02:002012-02-03T17:10:29.152+02:00Itsensä ylittäminen ja tavoitteidensa pyyhkäiseminen pois<br />kun ne ovat jääneet lapsellisina jalkoihin ja muuttuneet merkityksettömiksi<br />koska ne oli liian helppo ohittaa jarruttamatta,<br />voi siihen tunteeseen en kyllästy<br />mutta aidon narkomaanin tavoin tarvitsen aina vain isompia annoksia<br />että päässä alkaisi jyskyttää ja kädet täristä innostuksesta<br />minua ei enää vähästä saa järkyttymään<br />ainakaan niin että se näkyisi rannalle asti<br /><br />Omien odotustensa yli loikkaaminen<br />kuin jaloissa ei painaisi mikään muu kuin voitontahto<br />ja eteen kasattujen hidasteiden läpäiseminen pelkällä liike-energialla,<br />se sattuu niin suloisesti kun tajuaa<br />ettei vieläkään tarvitse hidastaa eikä voi edes palkita itseään<br />sillä mitä hienoa siinä on että tavoitteli liian vähää,<br />pelkkää kuusen latvaan kiinnitettyä valoa Kuun sijasta<br /><br />Pakko mennä vielä kovempaa<br />että edes heikottaisi, edes ihan vähän<br />vauhtiin tottuu eikä hidastamisesta tule sitten mitään<br />mikäli tahtoo tuntea olevansa muutakin kuin nimi valtion tiedostoissa,<br />nimi jonka vain numerosarja tekee yksilöksi<br /> <br />Ja aina voi mennä horisontin taakse kalaan<br />sillä siellä vain harvat enää tulevat levittämään verkkojaan<br />ja siellä, siellä todellinen kunnia jaetaan<br /><br />Nähdäänkö sitten siis kun nousen taivaalle<br />tai kierrän maapallon ja palaan takaisin?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2834370356527346057?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-51103399594425436742012-02-02T17:15:00.001+02:002012-02-02T17:15:18.360+02:00Minusta tuntuu että minä olen nähnyt sittenkin pohjan<br />ulkoapäin, kuin turistiretkellä<br />muiden ihmisten silmissä ja kirjoituksissa<br />joilla he täyttävät tilan jota heidän vartalonsa ei kykene enää ottamaan<br />Ja vaikka tuntuu siltä kuin seisoisi keskitysleirin verkkoaidan takana<br />katsomassa epäinhimillisyydessään kammottavia ruumiita<br />horjumassa hitaasti eteenpäin,<br />ei ole niin helppoa kääntää katsettaan poiskaan<br />vaikka välillä täytyy kumartua oksentamaan<br /><br />Tuonneko minäkin olen menossa<br /><br />Voin kevyesti kuvitella miltä siellä tuntuu<br />kun ketään kiinniottajaa ei enää tarvitse<br />ja onkin parempi ettei kukaan koske sillä yhtä hyvin voisi hajota<br />kuin pelastuakin<br />kadota kuin lumihiutale liian kuumalla kämmenellä<br />Voin kuvitella sen ja kieltämättä pelottaa,<br />kuin kuljettaisi atominohutta terää läpikuultavilla suonilla<br />eikä koskaan voi tietää milloin lipsahtaa<br /><br />Tuotako minä haluan<br /><br />Miksi palaan aina uudelleen?<br />Uskonko oikeasti näkeväni jonkun pelastuvan<br />vai haenko varmistusta sille<br />että minä olen sittenkin vielä tilastollisen normaaliuden rajoissa,<br />ihan viaton ja harmiton<br /><br />Ja silti tunnen nappisilmien liimautuvan luihini<br />kun minusta tehdään samanlaista varoittavaa esimerkkiä<br /><br />Kylmät väreet juoksevat pitkin lihaksia<br /> <br />Tätäkö minä haluan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5110339959442543674?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-20294408928158556542012-02-01T17:30:00.001+02:002012-02-01T17:30:05.295+02:00Minun elämäni on yksi sana, yksi vain<br />sillä määrällä ei yleensä pääse pitkälle<br />mutta siinä on kyllä kaikki oleellinen<br />Siinä on jokainen ajatukseni<br />sillä eivät aivoni enää tunne mitään muuta<br />siinä on jokainen motiivini ja tavoitteeni<br />vaan tyydytystä minä en siitä voi löytää, ei kuulukaan<br />Siinä on kilpailuni ja ainoa kannustimeni<br />eikä lopulta ole edes minua<br />vain pelkkä diagnoosi<br /><br />Kylmällä sodalla on vain kaksi vaihtoehtoa,<br />ydinsota tai rauhanomainen mahdottomuuteen romahtaminen<br />Miksi minä luulen että kummassakin tapauksessa<br />minä olisin ensimmäinen antautuja<br /><br />Minä olen yksi sana, helposti määriteltävissä<br />mutta silti niin kamalan vaikea ymmärtää tai hyväksyä<br />minä en halunnut tätä<br />ja minä niin toivoisin voivani tuntea jotain muutakin<br />mutta se ei ole mahdollista nyt<br />kun kaikki vaihtoehtonikin ovat sidottuja juuri siihen yhteen<br />sitä kun ei vain voi ohittaa<br />minulla on tulevaisuus vain siihen tavalla tai toisella sidottuna<br /><br />Taistella ja ehkä selviytyä<br />taistella ja tuhoutua<br />luovuttaa ja kadota<br /><br />sillä se ei koskaan, ikinä luovuta<br /><br />Miksi kaikki on yhtäkkiä niin yksinkertaista<br />että minua oksettaa<br />tämä putkinäön hallitsema elämä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2029440892815855654?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-66030175886222673642012-02-01T17:24:00.000+02:002012-02-01T17:24:00.908+02:00Ei pitänyt käydä niin<br />että on vain kaksi vaihtoehtoa:<br />1)jatkaa tähän samaan, totuttuun malliin ja tuhoutua<br />huolimatta siitä että juuri nyt on hyvä olla<br />juurikin näiden sääntöjen vankina<br />tai<br />2)taistella vastaan ja huomata sitten<br />etteivät omat voimat riitä kuin putoamiseen<br />se kun ei vaadi hirveästi ponnisteluja<br />kun vain kerran saa hilattua painonsa tasapainopisteen yli<br /><br />Ei ihan oikeasti ollut tarkoitus<br />sitoa koko elämää yhden firman osakkeisiin<br />ja sitten huomata ettei olisi kannattanut<br />Minun piti olla fiksumpi ja päästää irti kiintymättä mihinkään<br />paitsi tavoitteeseeni<br /><br />Ja minunhan piti olla tyytyväinen kun maali olisi saavutettu<br />no enpä ole<br />ehkä siksi että nälkä kasvaa sekä syödessä että paastotessa<br /><br />1)Luottaa vanhaan ja turvalliseen, peliin jota osaa pelätä<br />siitäkin huolimatta että useimmiten pelottaa hyytävästi<br />mutta ainakaan ei tarvitsisi ponnistella kuin herätäkseen<br /><br />2)Yrittää unohtaa kaikki mitä on ja palata siihen mitä oli<br />vaikka voimia ei ole kuin odottamiseen, ei ajan kääntämiseen<br />tai kehityksen tönäisemiseen uuteen suuntaan<br /><br />1)Jatkaa kuin ei tietäisi kuolevansa<br />hengittää hitaasti kyynelistä huolimatta ja hymyillä<br />kun paha olo helpottaa<br />vaikka se kasvaakin neliössä<br />kunnes loppu tulee<br /><br />2)Elää vielä viimeisen kerran vaikka se sitoisikin kaikki voimat ja kädet<br />itkeä ja itkeä kunnes mitään ei ole jäljellä<br />ei enää edes pelkoa<br />ja toivoa joskus heräävänsä<br />siihen että on onnistunut yrityksessään<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6603017588622267364?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-3756657095494340102012-02-01T17:17:00.001+02:002012-02-01T17:17:24.505+02:00Tiedätkö sen tunteen<br />kun illalla nukahtaessa tietää että aamulla on taas vaikeampaa<br />sysätä peitto syrjään ja nousta, niin paljon vaikeampaa<br />ettei sitä saa ajatella ollenkaan vaan on oltava nopea<br />jos aikoo ehtiä oman vastentahtoisuutensa edelle<br />Tai tiedätkö miltä tuntuu valmistautua huomiseen<br />vaikka tietää sen olevan edellisen kopio<br />eikä se enää lohduta niin kuin ennen<br />vaan pikemminkin herättää halun amputoida päänsä nyt<br />ennen kuin päiviä ehtii olla yhtään enempää<br /><br />Sen tunteen, jota muut kutsuvat epätoivoksi<br />mutta kun ei se ole toivon vastakohta<br />vaan kuin seisoisi maailman viimeisellä jäälautalla<br />ja katsoisi jääkarhuja vilisevää merta<br />tietäen joutuvansa taistelemaan kohta neliömetrin kokoisesta elintilastaan<br /><br />Tai tiedätkö miltä tuntuu pudota<br />vaikka sinusta pidetään kiinni niin että sormet painuvat ihoon<br />ensimmäistä niveltään myöten<br />Pudota ja katsoa samalla pohjaa ja tajuta<br />ettei sitä voi vieläkään erottaa<br />Tiedätkö miltä tuntuu ennakoida sitä iskua<br />niin että luut murtuvat jo pelkästä ajatuksesta huutaviksi siruiksi<br />mutta samalla toivoa ettei ainakaan tuonpuoleista ole<br /><br />Se tunne, sen voi unohtaa<br />jos on tarpeeksi kiireinen eikä ainakaan ajattele<br />ja pitää vain yhtä tiukasti kiinni ja toivoo<br />ettei toinen vähene vaikka itselle niin käykin<br /><br />Se on kuin putoaisi niin kovaa<br />että siivistä irtoavat sulat yksi kerrallaan<br />ja ilmanvastus on niin kova ettei niitä pysty edes levittämään<br />niin että tietää kuolevansa huolimatta siitä<br />että pystyisi oikeasti lentämään<br /><br />pystyisi lentämään milloin tahansa muulloin paitsi juuri silloin<br />kun se pitäisi tehdä omaksi parhaakseen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-375665709549434010?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-31216846043283311002012-02-01T17:09:00.000+02:002012-02-01T17:09:27.264+02:00Aika tekee näköjään itse omat päätöksensä<br />jos vain painaa kätensä sen käteen ja seuraa silmät maahan sidottuina<br />ettei vain näkisi sitä mikä edessä on<br />tai muita samaan suuntaan kulkijoita, sivuilla ja edessään<br />eikä varsinkaan huomaisi esteitä<br />joiden yli voi kieriä ja keriä jos vain on tarpeeksi rento,<br />niin ettei varsinaisesti välitä vaikka sattuu<br />tai siitä että takaisin palaaminen on nyt taas hieman vaikeampaa<br /><br />En minä tätä ihan oikeasti valinnut<br />en minä...<br /><br />Mutta kuka minut tänne on kantanut<br />elleivät omat jalkani<br /><br />Nyt seisomme tässä, minä ja aika<br />ja ainakin toinen meistä tärisee kauhusta<br />Riippusillalla ei saisi katsoa alas<br />eikä tällaisella kauhujen reitillä saisi katsoa mitään, ei mitään<br />paitsi itseään jotta realiteetit pysyvät mielessä<br />nyt tosiaankin pelottaa<br />mutta aika tahtoisi jatkaa eteenpäin<br /><br />Eihän tämän tällaista pitänyt olla<br />ja mihin jäi kaikki se muutos jonka viekoittelemana ylipäänsä motivoiduin tähän<br /><br />Vaikka olisiko minua voinut kukaan raahata tänne<br />vastoin tahtoani?<br /><br />Ja ne esteet joiden yli luisuin huomaamatta<br />ovat tästä suunnasta katsottuna taivasta korkeampia<br />eikä tietäkään näy enää sillä aika on peittänyt jäljet<br />etten minä voisi jäljittää reittiämme tai ymmärtää <br /><br />Mitä me nyt teemme?<br />sillä minä en tahdo enää jatkaa<br /><br />Mutta tämä tie olikin yksisuuntainen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3121684604328331100?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-84299810911117977672012-01-31T15:55:00.000+02:002012-01-31T15:55:28.811+02:00Äkkiä hartiallani liikkuva käsi katoaa peiton uumeniin<br />eikä ilmesty takaisin<br />Ihmettelevät kasvot sulkeutuvat minulta<br />vaikka eivät käännykään fyysisesti pois<br />ja kontakti pirstaloituu kipeäksi tilaksi väliimme<br />Mikään ei siis enää patoa minua<br />pysymään aloillani<br />ja pelkoni ovat pitkin maita ja mantuja<br />saalistaen järjen hippujani kuin tiikerit pieniä sopuleita<br /><br />Enkä kauhussan muista jättää pakenematta<br />tai kokeilla josko sittenkin yltäisin luoksesi<br />En uskalla tai sitten ajattelen vain itseäni<br />ja omia painajaisiani<br />joissa minut jättävät omat vanhempanikin<br /><br />Vasta kun olen tehnyt tuhotyöni<br />ryntäämällä pois ja alas kielekkeeltä kuin pikku jyrsijä,<br />vasta nukuttuani yön yli ja unohdettuani pahimman<br />tajuan virheeni<br /><br />Muistan<br />että sinä pelkäät siinä missä minäkin<br />kaikkia niitä samoja petoja<br />joilla on sinunkin mielessäsi samat kasvot ja eleet<br /><br />Muistan<br />että sinäkin pelkäät kurottamista<br />mutta uskaltaudut kerta toisensa jälkeen vain koska minä olen luuseri<br />vaan jossain on sinullakin raja, se piste jossa kehoni jäätyy<br />raja jota ei käy ylittäminen<br />niin kauan kuin uskottelen olevani passiivinen uhri ja kelvoton<br /><br />kelvoton ottamaan vastuun itsestäni ja sinusta myös<br />ettei sinun tarvitsisi seurata minua mereen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8429981091111797767?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-5179803444463810212012-01-31T15:47:00.002+02:002012-01-31T15:47:33.966+02:00Minä en ymmärrä kuinka sinä teet sen,<br />pidät mielessä kaikki minun pelkoni ja epävarmuuteni<br />vaikka itsekin sekoan laskuissani jos yritän tehdä listaa<br />eikä oma osasi ole liian helppo kestää<br />Huolimatta hennosta ruumiinrakenteestasi putoaisit raskaasti ilman minunkin vaikutustani<br />kuin pahat sanat suoraan kohteeseensa<br />putoaisit painovoiman hyväillessä vartaloasi ja pian murtuvia luitasi<br />pelkkien huolien, äärettömien ajatusketjujen ja loppumattoman vastuun vetämänä<br />ahnaasti kovan maan syliin kiskomana<br />ja kaikki se vaikka minua ei olisi<br />tai vaikka minä en puhuisi ruumiin, silmien enkä korvien kieltä<br /><br />Minä en ymmärrä<br />vaikka kyllähän minä ja sinä, me kumpikin<br />olemme yhtälössä yhtäkuinmerkin toiset puolet, yhtä pitävät<br />yhtä suuret ja yhtä pienet<br /><br />Samanveroiset<br /><br />Jos tunnen itseni, tunnen sinut<br />ja kuitenkaan se ei ole niin<br />mutta ovathan vastalukujen neliötkin samanlaiset<br />vaikka kantaluvut ovatkin kaukana toisistaan<br /><br />Minä en ymmärrä miten sinun pääsi pystyy pitämään kaiken sen sisällään<br />kun omaani eivät mahdu kuin omat suruni<br />ja niilläkin on ahdasta niin että ne joutuvat polkemaan toisiaan,<br />haukkomaan ilmaa silloin kun sitä edes on tarjolla<br />sortumaan uskomattomiin julmuuksiin toisiaan kohtaan selvitäkseen edes itse<br />Kokemuksesta tiedän kuinka vaikeaa on edes olla paikoillaan<br />kun pahin aalto tulee<br />mutta silti sinä pystyt vielä ottamaan huomioon minunkin tunteeni<br />ja laskemaan aaltojeni rytmin omiesi ohella<br /><br />Käsittämätöntä<br />ja sen takia olen sinulle niin paljosta velkaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-517980344446381021?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-86943330020225820272012-01-31T10:02:00.002+02:002012-01-31T18:00:28.883+02:00Haluaisitko minun lähtevän mukaan tuohon leikkiisi,<br />juoksevan rinnallasi kilpaa kun yrität ehättää tekojesi edelle<br />ja tuomita ja solvata ne jo etukäteen niin<br />että sitten pääset sanomaan olleesi alusta asti oikeassa<br />pitäisikö minun alkaa kirittää sinua ja myötäillä, kannustaa<br />sanoa että kyllä, tämä on totta ja oikein ja hyvä ratkaisu<br />siitäkin huolimatta että jokainen sana vääntää sydäntäni kuin mätänevää tiskirättiä<br />kuivaksi vaan ei koskaan riittävän kuolleeksi<br />jotta lakkaisin tuntemasta mitään<br /><br />Haluaisitko minun seisovan vierelläsi peilin edessä<br />ja osoittelevan sormella kohtia sinussa yhdessä<br />niin että voisimme yhdessä haukkua sinut pölyhiukkasta pienemmäksi<br />En tiedä tuleeko siitä sinulle parempi olo<br />tai mikä oikeastaan on motiivisi tässä sokeudessa<br />kenties se että luulet voivasi välttyä kivulta<br />jos kuuntelet vain itseäsi<br />Mutta minusta tuntuu että sinua tässä hakataan palasiksi<br />enkä pahin rikollinen tosiaan ole minä<br />joka satutan sinua vain saadakseni sinut järkyttymään niin<br />ettet tajuaisi karistaa minua läheltäsi kuin sadepisaroita sateenvarjosta<br /><br />Mitä sinä oikein odotat minun tekevän,<br />pelaavan tätä peliä sinun sääntöjesi mukaan?<br />En koskaan luvannut tehdä niin.<br />Pystyisitkö sinä siihen itsekään, pystytkö muka olemaan hiljaa<br />kun minä itse kerron oman tarinan itsestäni?<br />Pystythän sinä, mutta katsettasi et kykene peittämään vaikka yrität.<br />Osaanko minä rakastaa sinua oikein?<br />En, kun en edes tiedä mitä teen<br />mutta voit olla varma että minä pysyttelen mielipiteittesi suhteen oppositiossa<br />ja myös pidän huolen siitä että sinä tiedät sen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8694333002022582027?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-85179145482143569492012-01-30T16:31:00.004+02:002012-01-30T16:31:54.111+02:00Vanhempien rakkautta ei pitäisi kyseenalaistaa<br />johan sen sanelee jo biologia, ei siitä pääse eroon<br />vaan silti löytyy niitäkin yksilöitä<br />jotka kykenevät heittämään jälkikasvunsa seinään<br />ja vielä jättämään ruumiin hautaamatta<br />vaikka minun kohdallani ei tietenkään ole kyse mistään niin äärimmäisestä,<br />minähän olen tässä ja elossa<br /><br />mutta kun väkivallassakin on sävyeroja ja hienouksia<br /><br />Tosin kuka väitti että minä olen uhri<br />tai edes oikeassa tunteineni<br /><br />Kuka sanoi että minä pystyn olemaan objektiivinen<br />varsinkin kun kyse on asioista joita en kunnolla muista<br />ja sekin tiedetään kuinka hyvin viihdyn itsesäälissä<br />ja kuinka hienosti ylireagoin, oli siihen syytä eli ei<br /><br />Vanhempien rakkautta ei pitäisi ansaita<br />siis sen pitäisi tulla kuin suoraan Jumalalta, ilman mitään aihetta<br />vaan olemmehan me kaikki ihmisiä<br />ja kyllä sitä aina odottaa muilta jotain, oli kyse kenestä tahansa<br />miksei lasten sitten pitäisi ansaita paikkaansa maailmassa<br /><br />Voi, kuulostaapa julmalta<br />ja taas minä väritän tätä kuvaa miten sattuu<br />kun en pysy yhtään viivojen sisällä<br /><br />Mitä minä valitan, minä olen saanut enemmän kuin moni muu<br />miksen ole vain hiljaa ja tyytyväinen<br />sillä pitäisihän minun saavutusteni todellakin riittää<br /><br />Siis jos tosiaan olisi kyse siitä<br />ettei edes vilpitöntä rakkautta voi saada ilmaiseksi<br /><br />mutta kun eihän niin ole, eihän<br /><br />Eihän<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8517914548214356949?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-79442714538585979422012-01-30T16:27:00.002+02:002012-01-30T16:27:40.230+02:00Olen tässä yrittänyt keksiä ja muistella<br />että mikä ihme lapsuudessani on kosahtanut ja mennyt pieleen<br />missä vaiheessa minut hylättiin ja jätettiin yksin pinnasänkyyn itkemään<br />niin että minusta tuli tällainen alati epäilevä neurootikko<br />ilman keinoja tunnistaa ihmisten tarkoituksia sanojen takana<br />aina pelkäävä hermoheikko<br />jonka ainoa keino selviytyä elämästä on jättää se elämättä<br />omatekoisia sääntöjä noudattamalla ja ahdistuksessa rypemällä<br /><br />Minä en vain muista yhtään kohtaa elämässäni<br />joka sopisi Sternin teoriaan turvattoman kiintymyssuhteen synnystä<br />mutta ehkä siinä se taika piileekin<br />ettei kukaan muista ensimmäisiä lapsuusvuosiaan<br /><br />Mutta tuntuu se silti kaukaahaetulta<br />ihan kuin minua ei olisi rakastettu<br /><br />Vaikka nyt alankin epäillä sitä<br />tosin ei pitäisi sotkea nykyhetkeä ja sen merkityksiä menneeseen<br />tai pian on kaulaansa myöten mutalammessa<br />ilman jalansijaa tai kantavaa varasuunnitelmaa<br /><br />Olen yrittänyt miettiä lapsuuttani uudelleen<br />mutta silti päälimmäinen ajatus on kaikkea värittävä onnellisuus<br />perusta, joka kallistaa koko muuta tornia ja huojuttaa minuuttani<br />Missä kohtaa kukaan ei enää vastannut huutoihini<br />kun löin pääni seinään uudelleen ja uudelleen?<br />Paitsi tietysti teini-iässä ja sehän on ihmisen mahdollisuus luoda itsensä uudelleen<br /> <br />Minäkö tämän sössinkin?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7944271453858597942?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-49804079400363610832012-01-28T20:20:00.002+02:002012-01-28T20:20:21.206+02:00Minä ymmärrän nyt kalvinistien innon<br />repiä kuvat hiutaleiksi ja pirstoa lasimaalaukset<br />kunnes niiden värikkäät palaset rapisivat kenkien alla<br />Minä ymmärrän ja tahdon kuvainraastajien kunniajäseneksi<br />vaikka olenkin 500 vuotta myöhässä<br />mutta mitään kaltaistani ei tuolloin ollutkaan olemassa<br /><br />uuden ajan alussa olisi ollut helpompi elää<br />ilman valokuvia ja toimivia peilejä<br /><br />Minä tahdon raastaa jokaisen kuvan suikaleiksi<br />tuhota niissä hymyilevän kuu-ukkonaaman ja jättää kauniit kasvot yksin,<br />eivät ne tarvitse minua vertailukohdakseen<br />silmiäni polttaa, pitääkö totuuden tulla vastaan<br />joka kulman takana<br /><br />Minä tahdon poistaa jokaisen pikselin ja tiedoston<br />joka on ahneena tallentanut minun häpeäni<br />tässä ei edes kuvanmuokkaus auta, ei nyt<br />kun totuus on kerran paljastunut<br /><br />Calvin, minä kumarran paljasta alttariasi<br />ja suutelen kylmää kiveä sekä sileää puuta<br />joista kumpikin armeliaasti jättää valon heijastamatta<br />Minä ymmärrän nyt sinua<br />vaikka päädyinkin seuraamaan Lutheria:<br />sinun armottomuudessasi minäkin olisin voinut löytää rauhan <br /><br />Mutta ehkä ei ole myöhäistä aloittaa uskonpuhdistusta uudelleen<br />ainakaan oman elämäni mittakaavassa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-4980407940036361083?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-80960000345699606342012-01-28T16:42:00.001+02:002012-01-28T16:42:13.204+02:00Äkkiä olen levoton eikä mikään käännä ajatuksieni rataa<br />vaikka ne seuraavatkin painovoimaa jonka aiheuttajaa minä en näe<br />on vaikea maata paikoillaan kuuntelemassa hengitystä,<br />omaani tai jonkun muun<br />varsinkin kun välimatka on kasvanut niin<br />että pian tässä ei ole tilaa kuin toiselle<br />Painan sormeni vasten kuumaa rautaa ja odotan silmät suljettuina<br />ihon nousemista kuplille ja rakoille, kipua joka nuolee haavani<br />ja hetkeksi se auttaa<br /><br />Minä en tiedä mikä minun taas on,<br />huolimatta siitä että tunnen nyt ongemani<br />ja melkein käsitän niiden syytkin<br />niin aina ilmestyy uusia sekoamisen hetkiä<br />ja ennennäkemättömiä oireita, katkoksia normaaliudessa<br /><br />Ei kai auta kuin nousta jaloilleen ja tehdä jotain itselleen<br /><br />Olen onnettoman levoton enkä tiedä mikä sen aiheuttaa,<br />läheisyys jota kehoni ei kaikessa rumuudessaan voi sietää<br />omat heikkouteni joista en voi juuri nyt keskustella<br />vai pelkästään se vääristyneisyyden tunne<br />joka äkkiä vyöryy sisälläni<br /><br />ja muuttuu fyysiseksi tuskaksi<br /><br />Suljen silmäni ja annan kehoni kipeytyä<br />jos se on ainoa tapa kahlita ajatukseni<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8096000034569960634?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-68335482525916364872012-01-27T16:16:00.001+02:002012-01-27T16:16:24.402+02:00Pääni lahoaa harteilleni<br />enkä usko sen johtuvan käytön puutteesta<br />kun kiristän siteitäni pysyäkseni koossa edes ulkopuolelta<br />ja jatkan hymy silmistä kadonneena kuten ennenkin<br />Käyttöä löytyy niin paljon kuin vain pystyn ottamaan<br />mutta silti hermoratani luhistuvat omaan mahdottomuuteensa<br />vaikka jokainen soluni hyrrää nytkin tyytyväisyydestä<br />oikeiden kalorien voimalla<br />toisaalta ehkä juuri se häiritseekin minua, tyytyväisyys<br />ja hidastaa vauhtia, taistelua siitä kuka selviytyy ensimmäisenä<br /><br />Minä unohdan oikeinkirjoitussäännöt<br />ja sekoitan murteeni kirjakieleen uskomatta enää totuutta<br />kun sen sanakirjasta tarkistan<br />Minä unohdan laskusäännöt<br />ja käännän maailmaa yhtälöissäni miten mieleni tekee<br />vaikka neljä miinus yhdeksän ei tosiaan ole -8<br />ainakaan sitten kun oikeita vastauksia seulotaan<br /><br />Pääni horjuu hennoilla nikamillani<br />ja on kuin takaraivoni olisi silvottu pois, niin kevyt minun on olla<br />mutta kehonhan pitäisi viimeisenä uhrata aivot,<br />nekin vasta kun kuolemaa ei voi välttää<br />Miksi siis seuraava uhri kynsien jälkeen tuntuu olevan mieleni<br />sekä sen ainoa voima johon olen koskaan luottanut,<br />kyky tehdä tarpeeksi töitä<br />ollakseni riittävän hyvä<br />kyky esittää uskottavasti älykästä<br /><br />Minä unohdan minuutteja ja tunteja päivistäni<br />enkä enää löydä palasia paikalleen<br />vaikka yritän jäljittää itseäni ajasta<br />Minä unohdan itseni<br />ja huomaan liian myöhään jääneeni tuijottamaan<br />lasittuneena ja valmiina rikkoutumaan<br />jos vain joku tajuaisi lyödä<br /><br />Jos minä menetän järkeni<br />minä lakkaan olemasta<br /><br />Mutta ehkä minä unohdan pian pelkonikin<br />ja sittenhän minulla ei ole enää mitään hätää<br /><br />Voi hyvä luoja<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6833548252591636487?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-12599144476678523902012-01-26T17:59:00.001+02:002012-01-26T17:59:13.309+02:00Hei, minä täällä, minä taskukokoinen merkkivirhe<br />se pelkkä iso sopusuhtainen häiriö järjestyksessä,<br />pahantuulinen pölypallo maanvaiva kiittämättömyyden sanakirjamääritelmä<br />niin, minä täällä<br />vieläkö nimeni tulee mieleen vai<br />pitääkö muistuttaa tarjoamalla enemmän esimerkkejä<br /><br />Minä en oikein tiedä mikä väsytystaktiikka tämä on ollakseen<br />kun yritätte karkottaa minut irtonaisuuden tunteeseen<br />ja tappaa minut sensoriseen deprivaatioon sosiaalisella rintamalla<br />mutta minä ajattelin että ehkä ette tee sitä tahallanne<br />vaan silkkaa ajattelemattomuuttanne, sitähän sattuu<br />on varmasti vaikeaa muistaa minua<br />kun olen kaukana omassa elämässäni<br /><br />Minä täällä, kuuleeko kukaan vai joko puhumme eri kieltäkin<br />houkuttelisin teidät esiin lupaamalla etten ole vihainen<br />jos se vain olisi totta<br />mutta täytyy myöntää että minua loukkaa se huolettomuus<br />jonka voimin olette sulkeneet ympyrään jääneen raon<br />ja tiivistäneet rivejänne kunnes edes muisto minusta<br />on mahdoton ujuttaa kuvioon mukaan<br /><br />Minä vain ajattelin panna hanttiin<br />sillä uskokaa tai älkää<br />niin minä en kestä tätä irti lipsumisen tunnetta pidempään<br /><br />Hei, se olen minä<br />geeneissäni kirottu älyllä pilattu<br />liian tarkasti näkevä ja liian herkästi tunteva, se ilonpilaaja<br />joka aina taisteli vastaan vaikka kuinka yritettiin opettaa<br />ettei vanhempiaan saa katsoa silmiin<br /><br />Kai te nyt edes minun huonot puoleni muistatte<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1259914447667852390?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-31698835619850323612012-01-25T16:51:00.000+02:002012-01-25T16:51:13.460+02:00Jos voisi taivuttaa valoa<br />oman mielensä mukaan, samalla tavalla kuin vettä<br />voi ohjata putkilla, kallistuksilla ja sähkövarauksella<br />Jos voisi johtaa valoa mielensä mukaan ja huijata<br />sitä lävistämään kiinteitäkin kohtia heijastumatta<br />kimpoamatta hermoihin<br />ja piinaamatta tietoon väsynyttä mieltäni<br />niin että osa totuudesta vain katoaisi<br />unohtuen lopulta ainakin muiden mielistä<br /><br />Tai jos sen saisi kiertämään minut kokonaan<br />niin että ilma vain tekisi kummia temppuja kohdallani<br />mutta ei paljastaisi kuin äänen<br />joka yhtä hyvin voisi kuulua ihmiselle<br />jota on helppo katsella<br />huolimatta siitä mitä on viime aikoina tullut syötyä<br /><br />ja vaikka ääni olisi sittenkin sietämätön<br />eikä mielikuva mieluisa,<br />ei tarvitsisi silti nähdä mitään<br /><br />Jos valon vain saisi tottelemaan<br />ei tarvitsisi yrittää häivyttää sitä mikä on ja pysyy<br />kunnes ajan hiekanjyvät jauhavat sen puolestani pois<br />mutta siihen menee liikaa aikaa<br />ja&nbsp; valitettavasti tuntuu että olen enemmänkin mahdoton vastustaa<br />niin että valo on aina minussa<br /><br />mutta vielä en ole niin suunnaton<br />että se ei kykenisi pakenemaan otteestani<br />ja paljastamaan minua<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3169883561985032361?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-72585017956824776862012-01-24T18:51:00.001+02:002012-01-24T18:51:36.559+02:00Ettenkö minä muka tietäisi<br />miltä tuntuu kun päivästä katoaa minuutteja ja tunteja<br />ilman että niistä jää kuin karvas maku suuhun ja lihaksiin<br />ja ilman että niistä hyötyy vaikka aikaa on valmiiksi liian vähän<br />tehdä mitään mutta liikaa<br />jotta jokaisen hetken oikeasti jaksaisi elää<br />Ettenkö minä muka tiedä<br />miltä tuntuu huutaa itkiessään<br />kun oma romahdus ei suostu tapahtumaan äänettä<br />vaikka todellakin pitäisi<br /><br />ilman siviiliuhreja<br />ilman taloudellisia tappioita<br />ilman häiriöitä järjestyksessä<br /><br />Ettenkö minä muka ymmärtäisi millaista se on<br />kun ei vain enää jaksa<br />miltä tuntuu kun luovuttaa hengittämisenkin suhteen<br />ihan vain sen vuoksi että sattuu<br />eikä mikään määrä lumelääkettäkään auta<br /><br />Mutta sinua minä en pysty säälimään enkä ymmärtämään<br />näen hätäsi mutta oma pelkoni on pahempi<br />kun sana sanalta maalaat minun tulevaisuuttani<br />yhä tummemmaksi kunnes paperi ei enää ime väriä<br />vaan repeää<br /><br />Mikään määrä tietoa ei muuta mieltäni, sinua minä halveksin<br />ja sinun luotasi minä haluan pois yhä uudelleen<br />siitäkin huolimatta että yrittäisit sovittaa rikkeesi vaikka ethän sinä sitä tee<br />sillä vaikka niin monessa asiassa olemme valitettavan samanlaisia<br />ja herra tietää minkälaisia paljastuksia on vielä luvassa,<br />-ken elää se näkee-<br />niin yksi meitä tulee erottamaan ikuisesti:<br />käsitys rooleistamme ja niiden edellyttämistä tehtävistä<br /><br />Sinun ei olisi koskaan pitänyt haavoittaa minua luodilla<br />joka oli tarkoitettu osumaan sinuun<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7258501795682477686?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-49097723579408919882012-01-23T18:33:00.001+02:002012-01-23T18:33:09.463+02:00Minä voisin puhua kaikki sanat puhki<br />-ja sitähän olen tehnytkin jos saan huomauttaa-<br />eivätkä ne silti lakkaisi nousemasta mielestäni<br />ja kimpoilemasta pitkin valkoisia seiniä<br />jotka eivät muutu pehmeiksi sittenkään kun ne on peitetty kuvin<br />Minussa kun on se vika<br />etten minä parane<br />enkä minä kai sitä odotakaan<br />mutta älä luule että puhumalla<br />minun sanani loppuisivat<br /><br />Sillä on vain yksi, tärkeämpi muita<br />jolle voin ne koskaan osoittaa<br />Jonka voin oikeasti antaa nähdä<br />mitä kaikkea niiden takana on<br />On vain yksi, jonka kuullen uskallan määritellä itseni<br />sillä pelkään vain ihan vähän että ymmärrys<br />tarkoittaisi kuuntelevien korvien katoamista<br /><br />Minussa on sekin vika etten koskaan kyllästy puhumaan<br /> <br />Minä voin sanoa mitä tahansa<br />mutta vasta vain yhden ihmisen korvissa lauseillani on se merkitys<br />jonka niihin olen tarkoittanut<br /><br />Minä voisin puhua kaiken ajan loppuun<br />mutta sillä ei ole väliä niin kauan kuin toinen kuuntelee vain ammattipohjalta<br />minua ei voi parantaa eikä keskusteluilla koskaan ole päämäärää<br />tai lopputulosta, eivät ne vie minnekään<br />Mutta on yksi ihminen<br />jonka luona en väsy itseeni vaan päinvastoin,<br />väsyn niin kuin minun kuuluukin niin että voin nukahtaa<br /><br />On vain yksi joka voi kuivata kyyneleeni ilman että ne pilaavat pohjaveden suolallaan<br />ja vain tuo yksi voi koskettaa minua tarpeeksi läheltä<br />paikatakseen kipuni hellyydellä<br /><br />On vain yksi joka antaa itkulleni muunkin merkityksen kuin pahan olon<br /><br />Minä voin puhua ja puhua<br />mutta vasta sinun kanssasi siinä on jotain mieltä<br />sillä sinä et yritä vain loputtomiin ymmärtää ja analysoida,<br />saada minua sopimaan oppikirjaan<br />vaan rakastaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-4909772357940891988?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-79162485424724609922012-01-23T18:24:00.000+02:002012-01-23T18:24:00.124+02:00Minä tahdon paikan jossa on lämmintä<br />sama se vaikka sen kolon joutuisi jättämään kesken lämmittelyn,<br />kunhan vain hetken on hyvä olla<br />päivissä on muutenkin liikaa aikaa<br />ja samalla ihan liian vähän<br />varsinkin jos kesken kaiken uuvuttuaan haluaisi levätä<br />Minä haluan pehmeyttä jota mikään patja ei tarjoa<br />ja liikettä jota minun ei tarvitse ylläpitää muuten<br />kuin pysyttelemällä paikoillani<br /><br />Silmiä särkee enkä tiedä<br />haluaisinko syödä vai oksentaa<br />päätä särkee mutta<br />auttaako siihen mikään oikea lääke<br /><br />Mutta minä tiedän että jos saisin nukahtaa<br />tai ainakin levätä silmät selällään<br />pitkälläni, ihan liian lähellä jotta mikään olisi oikeasti yksinkertaista<br />jos vain saisin<br />niin huolimatta odottavasta lähtemisen ja itsenäistymisen vaikeudesta<br />minun olisi helpompi jatkaa <br />vaikka sormeni eivät enää kylmyyden vuoksi taipuisikaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7916248542472460992?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-85194827326580572522012-01-23T15:34:00.001+02:002012-01-23T15:34:46.483+02:00Väkisin matalaksi pakotettu ääni vakuuttaa<br />etten ole tehnyt eettisesti mitään väärää vaikka reaktioni on luonnollinen<br />ja käskee unohtamaan syyllisyyden sekä pakkoajatukset<br />Mutta kun eihän se ole niin helppoa, vai onko<br />kenelle moraali tosielämässä riittää<br />kenen ihmissuhteet se muka liimaa kokoon erehtymättömästi<br />ja mitä sitten vaikka olisinkin ollut vain ihminen<br />kun kuitenkin pitäisi pystyä hillitsemään itsensä<br />tai ainakin hymyilemään ja estämään kantapäitä<br />putoamasta lattiaan liian kovaa liian nopeasti<br /><br />Mitä sitten vaikka se olisi liikaa vaadittu<br /><br />Se ääni ei toru vaikka puristan rattia liian lähellä kehoa<br />ja raiskaan kytkintä katseen harhaillessa<br /><br />Se ääni ei säikähdä vaikka minä puren itseäni kieleen<br />niin että valtimot katkeavat<br /><br />Mutta minä en tahdo kuulla sitä ääntä enää<br />se uuvuttaa minut varsinkin kun ironia sukeltaa peliin mukaan<br />minä en tahdo tuntea tätä väsymystä minä haluan vain lohtua<br />minä haluan vain parantua nukkua huoletta ja hengittää<br /><br />Sitä ei ääni toistaiseksi pysty lupaamaan<br />vaikka ymmärtääkin minua kovasti<br /><br />Siinä on vain se vika ettei tietämys keskushermoston toiminnasta auta<br />silloin kun pää on hajoamassa<br />sillä se ei tapahdu koskaan siististi ilman uhreja<br /><br />Mutta se ääni on silti hypnoottinen kuunnella<br />kun sitä vastaan ei taistele<br />eikä katso kohti sen lähdettä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8519482732658057252?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-18935913414693705432012-01-22T19:34:00.000+02:002012-01-22T19:34:06.672+02:00Kyllä, minä olen itsekäs<br />kyllä, minä vihaan itseäni tarpeeksi auttaakseni sinua<br />elämään edes vähän parempaa elämää<br />vaikka sinä itse et sitä halua <br />kyllä, minä saatan pakottaa sinut noudattamaan käskyjäni<br />vain jotta minulla itselläni olisi syytä olla tyytyväinen<br />edes yhteen tämän päivän hetkeen<br />jota en holtittomuudellani onnistunut pilaamaan,<br />jotta sinä olisit kanssani normaali<br />enkä joutuisi toistuvasti kyseenalaistamaan itseäni<br />kyllä, minä voin tehdä mitä vain jotta saan tahtoni läpi<br />vedota ihan mihin hyvänsä vaikka kuolleeseen äitiisi <br />ja kyllä, teen kaiken sen vain koska olen omaa etuani tavoitteleva ihminen<br />koska haluan tuntea itseni hyväksi ja riittäväksi <br /><br />Ei se silti tarkoita sitä<br />ettenkö aidosti välittäisi sinusta<br />ettenkö oikeasti tahtoisi nähdä sinun voivan hyvin<br /><br />Mutta usko sinä mitä ikinä haluat,<br />whatever makes you happy I won't deny it<br />jos tahdot pitää minua pahana niin tee se, et ole väärässäkään<br /><br />ja jos tahdot rakastaa minua, luota siihen<br />että jopa minusta löytyy tarpeeksi hyvyyttä sinun pelastamiseksesi<br />vaikka itse en hyötyisi siitä menetettyä elämää enempää<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1893591341469370543?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-1077258094157880092012-01-22T19:18:00.001+02:002012-01-22T19:18:06.958+02:00Jos suljet silmäsi ja keskityt oikeasti,<br />et välitä siitä vaikka toinen vartalo tuntuu ohuemmalta ja paremmalta<br />etkä kiinnitä huomiota siihen ettei tuoksu ole sama<br />tai edes lähellä oikeaa<br />etkä värähdä pois kun liian hyvin hoidetut kädet vastaavat kosketukseen<br />niin voitko ottaa vastaan hellyyden<br />joka ei ole peräisin minulta<br />Voitko unohtaa ettei ihminen ihollasi ole minä<br /><br />Voitko hyväksyä sen ja uskotella että siinä ei ole mitään vikaa,<br />jos oikeasti kuitenkin haluat vain minut<br /><br />jos oikeasti rakastat minua mutta otat mitä saat<br />silloin kun minä en ole riittävän lähellä<br /><br />Tai voitko kokonaan unohtaa ja siirtyä seuraavaan,<br />kehittää jonkun toisen kanssa vastaavan ainutlaatuisuuden ja kauneuden tunteen<br />joka rikkoutuu jo siitä<br />että se saatetaan muiden tietoon<br />Ja huolimatta siitä kuinka meille on täytynyt käydä<br />jotta sinä et enää kosketa minua,<br />voitko rakastua uudelleen niin että uskot sen kestävän<br />riittävän kauan että se on ikuista<br /><br />Voitko uskoa rakkauteen jos se loppuu meidän kohdallamme<br /><br />Olenko minä korvattavissa<br />jos en enää ole luonasi<br /><br />Olenko minä unohdettavissa<br />jos en enää ole tarpeeksi lähellä<br /><br />Onko minulla väliä<br />jos vastaus on kyllä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-107725809415788009?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-71590613789675648562012-01-22T18:11:00.002+02:002012-01-22T18:11:50.042+02:00Ei tällaisessa yhteisössä ole salaisuuksia<br />varsinkaan kun media on opettanut että ne ovat parasta viihdettä<br />huolimatta siitä millaisia viiltoja ne vetävät<br />ja miten ne vetävät entiset haltijansa alas mukanaan<br />Kun jakaa jokaisen hereilläolon hetken toisen kanssa<br />lukuunottamatta niitä sekunteja joita kukaan ei voi itsestään paljastaa,<br />on ylimielistä kuvitella pystyvänsä piilottamaan tekojaan<br />korkeintaan ajatuksensa eikä niitäkään<br />jos koskaan puhuu ääneen<br /><br />On ylimielistä kuvitella mitään muuta<br />ja vielä typerämpää jatkaa sitä esitystä vielä sittenkin<br />kun on paljastunut ja suututtanut ja tuhonnut ystävyyden<br />ja loukannut vaan ei pyytänyt anteeksi tai selittänyt<br />niin että voisi saada osakseen ripauksen empatiaa<br />joka maustaisi kivusta jotenkin suloisempaa ja helpommin nieltävää<br /><br />Mutta minä en haluaisi paljastaa itseäni koko maailmalle<br />en haluaisi imeä kaikkia katseita itseeni<br />enkä asettaa vereslihaisia sielun palojani riviin<br />niin että niiden viallisuuden voisi mitata ja määritellä<br /><br />Kyllä minä tiedän että sinä tiedät<br />kyllä minä tiedän että sinä näit kuinka yritin esittää nukkuvaa<br />kuinka yritit kävellä ohi mahdollisimman nopeasti mutta kuitenkin niin<br />että näkisit tarpeeksi voidaksesi vetää johtopäätöksiä<br /><br />Kyllä minä tiedän syyn sille miksi pysyttelet poissa<br />kyllä minä ymmärrän että sinäkin horjut<br />ja että se on minun vikani<br /><br />mutta niin kauan kuin en sano mitään<br />et sinä tiedä mitään<br />ethän?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7159061378967564856?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-83845345127969339302012-01-22T16:28:00.000+02:002012-01-23T15:28:14.695+02:00Vaikka kuinka nielen ei pihtiote hellitä<br />ja tuntuu että sisälmykseni tulevat ulos vaikka väkisin<br />siihen ne ehkä pyrkivätkin mutta minulle riittäisi vähempikin<br />enkä voi kääntää päätäni sillä korvani on tulehtunut ja vihoittelee<br />kaikki muistuttaa siitä mikä on menossa pieleen<br />mutta epätoivon määrä estää tekemästä sitä mikä pitäisi ja<br />puree takaisin kun yritän nousta ylös<br /><br />En minä voi jäädä aallon alle<br />ei minun elämäni voi pyyhkiytyä tällä tavoin<br />kaikki ne itkut ja silmiä kuluttaneet tunnit<br />ja ulkoaopetellet fraasit jotka miellyttävät muita<br />ne eivät saa olla turhia<br /><br />Sormeni ovat vereslihalla kun kirjoitan<br />ja mahani muistuttaa läsnäolostaan toistuvasti<br />en tahdo löytää rauhaa varsinkin kun tiedän ettei minun pitäisi olla tässä<br />kuuntelemassa musiikkia niin että tärykalvoja särkee<br />varsinkin kun kuulokkeet yhä ärsyttävät korvia<br />Minun pitäisi taistella vastaan<br />mutta epätoivo on päättänyt olla minua suurempi<br />ja viedä tällä kertaa erävoiton<br /><br />Mutta jos minä nyt häviän<br />en usko enää selviäväni uuteen yritykseen<br />minä en voi tehdä virheitä sillä en osaa paikata niitä<br />Nyt on liian myöhäistä opetella<br /><br />On vain niin vaikea nousta<br />päätä särkee ja oksettaa<br />kuinka saatan antaa kaiken mennä pilalle näin<br /><br />Ei tämän romahduksen pitänyt tuhota tulevaisuuttani<br /><br />Epätoivo hymyilee ilkeästi mutta se ei käsitä<br />että minä en voi muuttua<br /><br />En nyt tai koskaan milloinkaan<br /><br />miksi sitten olen kuin kohtalooni alistunut<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8384534512796933930?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-6482540152476238832012-01-20T17:48:00.001+02:002012-01-20T17:48:22.895+02:00Pahuus on harmaata aluetta<br />josta vain yhden asian tietää varmasti: valoa siellä ei ole<br />ja on mahdoton osoittaa selvästi kenenkään tehneen oikein<br />tai missä mentiin metsään hurrikaanin tuhovoimalla<br />Ei, absoluuttiset totuudet ja moraalisäännöt katoavat<br />kun ne on venytetty seitiksi<br />ihmisyydestä nousevien tekojen pohjalle<br /><br />minun on paha olla minä en halua enää syödä enkä ottaa vastaan<br /> <br />Pahuus on epäselvä läikkä tilaa<br />hyvän ja oikean keskellä, aivan ytimessä<br />sillä jotta jokin voisi olla kaunista pitää jonkin olla rumaa<br />ilman vertailua on mahdotonta muodostaa väitelauseita<br />mutta pahuudessa nekin kaikki haalistuvat<br />eikä rajoja pysty vetämään tai suojaamaan niin<br />että näkisi kuka ylitti ne ensimmäisenä,<br />kuka oli tarpeeksi rohkea heittääkseen ensimmäisen kiven<br />niin että muiden ei tarvinnut kuin seurata<br /><br />minä en erota enää käsiäni ja niiden tekoja toisistaan<br /><br />Pahuus on hetki valveen ja nukahtamisen välissä<br />yksikin häiriö eikä voi tietää kumpaan suuntaan luhistuu<br />pahuus on yleisin häiriö tietämättömyyden jälkeen<br />mutta huonoa mainettaan parempi<br />sillä se on valloittanut itselleen elintilaa meistä kaikista<br /><br />ja vain yksi asia on varmaa: minussa ei ole valoa minkään hyvän versoa<br />olenko minä nyt se ruma jonka täytyy olla olemassa jotta maailmassa olisi järkeä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-648254015247623883?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-578639151234333832012-01-20T17:41:00.001+02:002012-01-20T17:41:18.791+02:00Muistan kuinka lapsena juoksin pitkiä kaupan käytäviä<br />kunnes silmiini tarttui jotain tuttua, jotain turvallista:<br />tuulitakin punainen kangas ja alhaalla roikkuva käsi, takertumista vailla<br />enkä epäröinyt riittävän pitkään huomatakseni<br />etteivät käsi ja takki kuuluneetkaan sille<br />jonka luokse vielä silloin mutkattomasti halusin<br /><br />jo silloin ymmärsin hävetä virhettäni<br /><br />Nykyään on niin vaikeaa päästää tuota samaa ihmistä koskettamaan<br />ja kaikki mitä hän sanoo on jollain tapaa julmaa<br />enkä minä voi kuunnella hermostumatta<br />meidän luonteidemme perittyihin virheisiin<br />jotka hänessä on helpompi tuomita ja huomata kuin itsessäni<br />voi kuinka lujasti olen jo vannonut eliminoivani kaikki virheet<br />pidättäytymällä itsekkäästä itseni kopioinnista<br /><br />tiedän ettei näin pitäisi olla<br /><br />mutta jokin meni pieleen lapsuuden ja varhaisaikuisuuden välimaastossa,<br />siellä missä on vain harmaata eikä absoluuttisia oikeita valintoja<br />jokin katkesi minussa niin etten muista tarkkaan<br /><br />Vaikka varmaa on se<br />että pelostani ja turvattomuudestani huolimatta en voi huutaa ääneen<br />maailman luonnollisinta parkaisua<br /><br />Tiedän ettei näin pitäisi olla<br /><br />mutta kun katson vanhempaa versiota DNA:stani<br />olen eksyksissä kaunassani ja subjektiivisuudessani<br />joka ei selitä pois koettua vääryyttä tai muista hyvä aikoja<br />niin että nyt on pakko turvautua hyvänpäiväntuttavuuteen<br />joka ei jätä tilaa ontolle hiljaisuudelle puheluiden keskellä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-57863915123433383?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-34376216503535353852012-01-19T18:34:00.001+02:002012-01-20T17:34:13.083+02:00Isä, hae minut kotiin<br />pääsenhän vielä takaisin saman ruokapöydän ääreen<br /><br />mutta minä en sano sitä ääneen puhelimeen<br />vaikka isän äänessä kuuluu ikävä<br />kun hän yrittää puhua kotiseudun tapahtumista<br />ja keskustelemme päivänpolitiikasta<br />siitäkin huolimatta etten uskalla kertoa mitä mieltä oikeasti olen,<br />miksi kannatan Haavistoa enkä Niinnistöä<br />mutta onko sillä väliä, se on vaalisalaisuus enkä minä edes äänestä<br /><br />Isä, onhan kaikki hyvin<br />rakastathan sinä minua vaikket koskaan suojellutkaan<br />minua kyyneliltäni<br />mutta sinähän olit poissa koko sen ajan<br />ja aina minua vastaan, ainakin sanoissasi<br /><br />mutta minä en aio satuttaa häntä<br />on turha yrittää selvittää menneitä, ne jäljet minun on vain ymmärrettävä<br />osiksi itseäni ja pärjättävä<br />sen sijaan yritän olla ajattelematta niitä asioita<br />tai sitä kuinka väsyneeltä isä kuulostaa<br />ja kuinka eksyksissä hän tuntuu olevan<br />kun hän kehottaa minua pysymään tiellä ajaessani<br /><br />Isä miksi tässä kävi näin<br />isä minä en vain jaksa enää minä en tiedä<br />haluanko minä sittenkään mitään muuta kuin paeta<br />Isä, minua pelottaa<br /><br />enkö minä sittenkin saisi tulla kotiin ja kutistua kaikessa rauhassa<br /><br />etkö sittenkin sanoisi edes kerran ääneen sen mitä en ole koskaan epäillyt<br />vaikka kaikkien muiden rakkauden olen kiistänyt kerran toisensa jälkeen<br /><br />Isä, kai kaikki järjestyy<br />siitäkin huolimatta että äiti...<br /><br />mutta sitä ajatusta ei saa lopettaa<br />enkä minä aio sanoa mitään<br />Olemme olleet hiljaa ja hiljaa saamme pysyä<br />sillä minä en siedä sitä kuinka itkuherkkä olen<br />enkä sitä etten pysty keskustelemaan nyyhkimättä<br /><br />sitä paitsi puhelimeen on typerää itkeä<br />sitä paitsi kilometrejä ja aikaa on liikaa<br />ja ymmärrystä liian vähän<br /><br />Isä, minulla on ikävä kotiin.<br /><br />Mutta sitäkään minä en sano<br />vaan lopetan puhelun kun hänellä on kiire katsomaan uutisia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3437621650353535385?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-8381611193015587962012-01-19T13:14:00.000+02:002012-01-19T13:14:11.008+02:00Yksinäisyyttä pahempaa pelkoa ei ole<br />eikä häpeää sillä joukosta jälkeenjääminen on hohtava merkki<br />kaikille joilla on toimivat silmät<br />ja nekin jotka eivät näe saavat sanojen kautta ymmärryksen<br /><br />sehän siinä onkin pahinta, ettei sitä voi salata<br />vaikka seisoisi pää riipuksissa yksin seinää vasten<br />mahdollisimman pienenä ja litteänä jottei kukaan törmäisi<br /><br />kaikki tuijottavat silti sillä vaikka se on inhottavaa<br />ei ihmisluonto voi jättää haavojaan rauhaan vaan repii auki<br />ja nekin jotka säälivät eivät ymmärrä kääntyä pois<br />paitsi osoittaakseen paremmuutensa<br />sillä heillä on kehä johon turvautua<br /><br />Yksinäisyys on räikeää ja vaatii enemmän rohkeutta<br />kuin yksikään julkinen puhe tai esiintyminen<br /><br />ja sitten vielä omakin pää alkaa räjähtää<br />vaikka muun maailman voisikin jotenkin jättää huomiotta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-838161119301558796?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-26796575663196813172012-01-19T08:12:00.002+02:002012-01-19T08:12:16.569+02:00Olen kroonisesti sairastunut pelkoon<br />eikä lääkkeenä toimi tieto tai todennäköisyydet<br />kun ohimoilla jyskyttää tuntemattoman laulun tahtiin,<br />laulun jonka keksin unessani ja joka jäi soimaan päähän<br />nyt sekin kummittelee aivojeni käytävissä<br />kuten kaikki muutkin asiat<br />jotka tahtovat hyppyyttää minua ja elää<br />minun vapistessa niiden painon alla<br /><br />Tietämättömyys on siunaus kuten sanotaan<br />mutta minä en löydä rauhaa siitäkään<br />sillä mitä en tunne voi olla mitä vain<br /><br />mitä vain enkä minä osaa edes itkeä etukäteen sen oikealla nimellä<br /><br />jos edes tietäisin mihin varaudun<br />niin siihen voisi turtua<br /><br />jos itkee aivonsa ulos on helpompi olla<br />kunnes taas havahtuu ajattelemaan<br /><br />mutta olisi kai liikaa pyydetty että parantuisin<br />olen kroonikko ja se on hyväksyttävä<br />vaikka se tarkoittaisikin sitä<br />ettei ketään kiinnosta auttaa tai tukea minua<br /><br />mutta jos te vain tietäisitte mikä kaikki voi maailmassa mennä pieleen<br />ette kyseenalaistaisi minua enää koskaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2679657566319681317?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-1484736849593540542012-01-19T07:51:00.003+02:002012-01-19T07:51:58.272+02:00Olisiko minulle helpompi antaa anteeksi jos olisin pienempi<br />kasvoni soikeammat, kapeammat poskista ja terävämmät<br />jos leukani kaartuisi kauniisti ja tasaisesti<br />ja silmäni olisivat riittävän isot jotta ne oikeasti näkisi silloinkin<br />kun olen itkemällä mädättänyt ne edellisenä iltana<br />Jos en muuttuisi merihirviöksi niiskuttaessani,<br />räkää valuvaksi sekasikiöksi<br />olisiko helpompi tuntea sitä sääliä<br />jota en halua mutta joka on tarpeen<br />jotta minut voisi armahtaa syyllisyydestäni<br /><br />Olisin varmempi kaiken järjestymisestä jos tietäisin<br />olevani riittävän kaunis ollakseni riittävän haluttu<br />että minulle voi antaa anteeksi vielä sittenkin kun ymmärrys loppuu<br />riittävän haluttu että minua sietää vielä sittenkin<br />kun sielu huutaa armoa ja raapii tietänsä ulos<br /><br />Voisiko minulle antaa anteeksi<br />jos en pakenisi kosketusta ja samaan aikaan anelisi kaikkia joutilaita<br />käyttämään aikaansa minun paapomiseeni<br />jos olisin kapeampi vyötärön kohdalta ja solakampi reisistä<br />niin ette hyllyvä lihani varastaisi huomiota minulta itseltäni<br /> ja jos sormeni olisivat pitkät ja kapeat ja hiukseni sileät<br /><br />Voisiko minua edes yrittää auttaa<br />jos olisin enemmän sen arvoinen?<br /><br />Olisiko helpompi ymmärtää<br />jos olisin sisältäkin riittävän kaunis<br />ollakseni riittävän inhimillinen?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-148473684959354054?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-58773847783245933122012-01-18T18:29:00.000+02:002012-01-18T18:29:06.665+02:00Täydellisyys on elää elämänsä olematta olemassa<br />kun osaa aina kaiken ei kukaan pysähdy tarkistamaan<br />että josko sittenkin tarvitsisin ylimääräistä kättä tai olisin jumissa<br />ja kun vastaa aina oikein ei kukaan vaadi selityksiä<br />Jos on tarpeeksi hyvä niin lopulta kaikki katsovat ohitse<br />ei sen tarvitse aina saada loistaa olisiko joku muu<br />tai kuuntele sanoja niin kauan kun ne ovat niitä odotettuja<br />saa vain entistä tarkemmin varoa ettei huijaa<br />ettei epäonnistu<br />koska sitä huomion taakkaa ei kestä yksikään<br /><br />jos pärjää aina omillaan ei kukaan hiljennä vauhtia kohdalla<br />sama se vaikka miten sitä haluaisi<br /><br />jos miellyttää aina ei kukaan lopulta muista<br />opettajat pyöräyttävät ykkösen ja nollan peräjälkeen edes ajattelematta<br />että onko niitä tällä kertaa ihan oikeasti ansainnut vai ei<br />kukaan ei kehu jottei ylpistyisi tai muut tulisi kateellisiksi<br />eikä kukaan kyseenalaista tai vaadi muuttumaan<br /><br />voi vain olla ja elää<br />ilman että kukaan välittää yhtään<br /><br />Onhan se puuduttavaa<br />kun katseet lipuvat ohi etteivät vain takertuisi<br />kun ei koskaan ikinä riitä<br /><br />mutta minä en olekaan täydellinen:<br />en osaa enää muuttua tai lopettaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5877384778324593312?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-34505805488708636392012-01-18T17:11:00.002+02:002012-01-18T18:29:21.439+02:00Joudun nielaisemaan kun ilmoitan joutuvani lähtemään pois<br />ihan vain hetkeksi mutta tiedän jo nyt<br />parkuvani silmäni puhki ennen kuin juna on perillä<br />ihan vain hetkeksi mutta epäilen<br />että se riittää siihen että unohdat haavoitut pudotat putoat<br />Räpyttelen tunteen pois, se päivä on vielä kaukana<br />ja ensin on niin monta iltaa ja aamua ja tuntia<br />sitä paitsi en yrittänyt tehdä tätä kummallekaan helpommaksi<br />sanoessani ajan olevan ihan lyhyt, pelkkä hengenveto maratonissa<br /><br />yksi yö<br /><br />sen ei luulisi paljon saavan aikaan mutta minä pelkään<br />ja se valvottaa minua jo nyt kun se on totta vasta kalenterissa<br />kun sen on merkinnyt oranssialla tussilla valkoiseen ruutuun<br />Hymyilen toispuolisesti kun puhumme asiasta<br />ja selitän sinulle yksityiskohtia joilla ei ole väliä,<br />koko retken pääasiallinen tarkoitus on poissaolo<br />enemmän kuin vastentahtoinen mutta olen pahoillani<br />sitä ei voi välttää kaikesta huolimatta minulla on velvoitteita<br />perhesiteitä verisuhteita lakisääteisiä vaatimuksia<br />joihin et voi minua seurata ellemme tahdo tehdä tästä aivan mahdotonta<br /><br />se on vain yksi yö<br /><br />ja tiedänhän minä ettei mikään tällainen voi yössä hajota<br />mutta silti minä pelkään että minä hajoan katoan hukun unohdan<br />kaikkina niinä tunteina jotka venyttävät lihassäikeeni äärimilleen<br />vaikka onhan pahemmastakin selvitty<br />niin ei kokemus tee tästä yhtään sen helpommin hyväksyttävää<br />pitäisi kai luottaa sinuun ja itseeni ja maailmaan<br />mutta ei minulla varsinaisesti ole syytä kahteen jälkimmäiseen uskoa<br />sinuun minä taas sidon valani mielelläni sillä jos jokin kestää<br />niin ankkuripaikkani sinussa, en ole menossa pois<br /><br />se on yksi yö<br /><br />ja sitten sinä toteat huolettomasti että emmehän me öisin ole yhdessä muutenkaan<br />ettet näe siinä mitään tavallisesta poikkeavaa mikäs siinä sitten<br />enkä minä tiedä että haluatko tehdä asiasta minulle helpomman<br />vai uskotko itseäsi ihan yhtä vilpittömästi kuin aina muutoinkin,<br />silloinkin kun sanasi lankeavat syntisen valheellisina mieleeni<br /><br />vai olenko minä taas tehnyt tästä elämää suurempaa syyttä suotta<br />paljon mahdollista mutta olisin halunnut sinun osallistuvan utopiaani<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3450580548870863639?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-27869268502080129462012-01-17T17:43:00.004+02:002012-01-17T17:43:46.249+02:00Saattaa olla julmaa kieltää sinulta unohtamisen tuoma mielenrauha<br />mutta kai sinä ymmärrät että minä<br />en pysty edes juomaan tietojani pois<br />vielä vähemmän sivuuttamaan kaiken sen merkityksen<br /><br />vielä vähemmän lopettamaan pelkäämisen<br />varsinkin kun tuomion päivällä on jo melkein nimikin<br /><br />Tiedän ettei minun pitäisi muistuttaa sinua joka käänteessä<br />kun olet sanonut moneen kertaan haluavasi nauttia vielä kun se on mahdollista<br />mutta minusta on julmaa että sinä voit olla onnellinen<br />samalla kun minä vain odotan päätöstä tälle kaikelle<br />jonka jälkeen vain menneisyydellä on merkitystä<br />ja silläkin vain kivuliasta<br /><br />mutta minähän tässä olen uhri, ainakin tuleva sellainen<br /><br />sinähän tässä herätyksen tarvitset<br />jotta viimein tajuaisit mitä tekosi tulee merkitsemään<br />siitäkin huolimatta että sinulle se on vapautus ja lupaus ja kaikki<br />mitä elämältäsi tahdot sen jälkeen kun kaikki on ohi<br /> <br />sinä kun et suostu näkemään<br />että minulle se on giljotiinin terän välähdys<br />siitäkin huolimatta että olen valmistautunut siihen ajatuksissani<br />huolellisemmin kuin sinä vaikka sinuahan se fyysisesti koskettaa<br /><br />Ei, minä en voi antaa sinun nukkua öitäsi<br />niin kauan kuin mielenterveytesi perustuu harhakuvaan minusta<br />joka pystyy unohtamaan<br /><br />minusta joka voi rakastaa ketä tahtoo<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2786926850208012946?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-70282629866830333992012-01-17T08:26:00.002+02:002012-01-17T08:26:19.687+02:00En osaa purra kieltäni ja imeä vertani sisään<br />silloin kun kasvolihakset täytyisi hallita<br />vaikka ilmeettömyys paljastaa minut yhtä lailla<br />kuin hymy joka lipuu irvistykseksi<br />sanojesi raadellessa silmiäni ja poskiani<br />sisältä ja ulkoa sisältä ulos<br />En osaa varoa sanojani<br />houkutuksen kertoa ja järkyttää käydessä liian isoksi<br />minä haluan vielä lisää huomiota<br />vaikka päiväni ovatkin kaikki katseesi alla<br />enkö muka näe kuinka vilkuilet menoani<br />silloinkin kun et sano mitään<br />pysäyttääksesi minut<br /><br />En osaa silittää pois ryppyjä otsaltasi<br />silloin kun ajattelet liikaa<br />ja petrolinsiniset silmäsi polttavat ilmateitäni<br />kun yritän hengittää mahdollisimman kevyesti<br />Enkä osaa kannatella omaa painoani<br />niin etten painaisi sinua näkymättömiin<br />kun nousen hartioillesi pysyäkseni pinnalla<br /><br />En osaa puhua kuin Martin Luther King<br />niin että seuraisit minua muusta kuin pelkästä huolesta<br />ja jostain syystä puheeni tulee ulos vitsinä<br />ei minun pitäisi kääntää selviytymiskeinoasi sinua vastaan<br />En osaa tehdä hyvää silloin kun oma pääni on raskas<br />tai valehdella huoliani pois<br />tai luopua illuusioistani jotka tekisivät minusta sankarin<br />jos ne koskaan voisivat olla totta<br /><br />Minä en osaa rakastaa sinua<br />mutta en osaa lakata yrittämästä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7028262986683033399?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-45163917239173998992012-01-16T16:32:00.000+02:002012-01-16T16:32:12.532+02:00Voit olla yhtä hiljaa kuin hengityksesikin<br />vaikka tämän maailman loppuun ja pidempäänkin<br />jos vain koskaan päätät niin ja sitähän minä olen pelännyt<br />pelännyt siitä asti kun tajusin haluavani kuulla<br />jos sinulla oli koskaan sanottavaa, varsinkin kun lauseesi subjektiksi liitit itsesi<br />niitä virkkeitä ei milloinkaan ollut liikaa<br />mutta ilmeisesti sekin puute näivetti sinua<br />Ja minä pelkäsin ja pelkäsin<br />enkä silti pystynyt estämään päätöstäsi<br />en houkuttelemaan sinua jäämään kosketusetäisyydelle<br />en lupaamaan sinulle pelastusta pitkällä tähtäimellä<br /><br />Minä join jokaisen sanasi<br />vaikka osa niistä on jo unohtunut, ne ovat aarteitani<br />sillä jokikinen niistä oli osoitus siitä että olen erilainen<br />että annat minun vielä jäädä lähelle<br /><br />ja että ennen kaikkea luotat minuun siitäkin huolimatta<br />että minulla on suu ja sanat joilla puhua<br />ja silmät joilla kavaltaa<br /><br />Voit olla vaiti vaikka minä huutaisin ja hakkaisin seiniä alas<br />tiesinhän minä sen ja ihailen kykyäsi kun en itse vastaavaan pysty<br />ja siksi oli kuin aurinko olisi tullut kaamoksen keskelle napapiirin tuolle puolen<br />kun päätit antaa minulle luvan kuunnella<br />kun annoit minulle etuoikeuden yrittää ymmärtää<br />Enhän minä siihenkään pystynyt, en tietenkään<br />mutta sana sanalta opin arvaamaan enemmän<br />Ja minä olin siitä onnellinen<br />kunnes julistit pimeyden tulleeksi ja ettei se väistyisi<br />vaikka maapallo heittäisi kuperkeikkaa radallaan<br />Ja minä olin onnellinen niin kauan kuin sitä kesti<br />mutta nyt en osaa kuin surra ja pelätä<br /><br />sillä nyt minä tiedän mitä mielessäsi kasvatat<br /><br />sillä nyt minä tiedän miten voimaton olen<br />silloin kun tiedän ja etenkin silloin<br />kun en tiedä mitään<br /><br />niin kuin en enää koskaan tule mitään tietämään<br /><br />sillä sinä voit vaieta vielä sittenkin<br />kun jumalat tulevat anomaan sinulta anteeksiantoa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-4516391723917399899?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-72430403487852934502012-01-16T16:24:00.002+02:002012-01-16T16:24:22.558+02:00Ikinä koskaan milloinkaan<br />en ole ollut näin lähellä toista ihmistä<br />ja silti tässä on liikaa humisevaa ilmaa joka ei suostu lämpenemään<br />ilman suoraa kosketusta<br />eikä kyse kai ole siitäkään<br />ettemmekö fyysisesti yltäisimme toisiimme<br />mutta tuntuu kuin luuni olisivat onttoja<br />ja vereni juoksisi kehoni ulkopuolella<br /><br />kyllä tämä riittäisi jos kyseessä olisi joku muu<br />päinvastoin pakenisin yhä syvemälle sängyn ja seinän rakoon<br />jos vieressäni makaisi kuka tahansa muu<br /><br />mutta sinun luonasi en ole vielä sittenkään<br />kun lojumme kylki kiinni kyljessä<br /><br />Eikä minun pitäisi kysellä eikä vaatia lisää<br />vaan silti käteni tärisee holtittomasti kun yritän piirtä ympyröitä<br />hartioihisi käsivarteesi selkärankasi nikamiin<br />kun sinä kieltäydyt vastaamasta henkiseen yhteydenottooni<br /><br />millään ei ole väliä jos sinä tahdot kadota<br />jos sinun tekisi mieli pyytää minua poistumaan<br /><br />Ikinä koskaan milloinkaan en kuvitellut että voisin yltää tähän,<br />lupaa pyytämättä koskettamaan toista ihmistä<br />ja äkkiä se ei ole tarpeeksi<br />jos et ole hengessäsi siinä,<br />jos tämä ei enää tee kaikessa kauneudessaan kipeää<br /><br />jos silmäsi eivät enää suostu kohtaamaan heijastustani<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7243040348785293450?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-25472223429892463862012-01-16T12:55:00.001+02:002012-01-16T12:55:43.221+02:00Voisipa pelkoa mitata samalla tavoin kuin pohkeita<br />käsivarsien kiinteyttä ranteita vyötäröä<br />samalla tavalla sormimääräisesti huonoilla mitoilla<br />jotka kumpikin voi mielensä mukaan kiistää<br />mutta jotka eivät silti jätä epäiltävää<br />voisinpa sanoa että pelkään yksin jäämistä enemmän kuin sinä, tue minua<br />pidä minusta kiinni, tee sinä aloite<br />ole sinä rohkea kun minä en pysty<br /><br />Jos pelon määrän määrittää samalla konstilla kuin solisluiden terävyyden<br />tai lapaluiden selväpiirteisyyden<br />tai poskien venymisprosentin,<br />silmillä katsomalla ja kokeilemalla,<br />miltä toisen iho tuntuu omien kylmien sormien alla<br />jos voisi sanoa<br />että anna minä autan kun sinua pelottaa enemmän<br />en minä lyö vaikka olenkin vihainen,<br />vihainen itselleni<br />kyllä minä palaan syliisi jos sinä vain päästät<br />ei en minä mene minnekään<br /><br />Jos voisi muistaa toisen pelon yhtä hyvin kuin omansa,<br />yhtä hyvin kuin voi pitää lukua toisen vartalon muodoista<br />ja niiden olemattomista muutoksista<br />ja jos pelolle voisi antaa sanat samalla tavalla<br />kuin voi ihailla toisen kaunetta vaikka eiväthän ne sanat minnekään tallennu<br />Jos muistaisi etten minä ole ainoa pelkuri<br />jolle puoli metriä on liikaa<br />ja huoneen mitta mahdoton ylittää<br />Jos käsittäisi että sinä haet vahvistusta kuten minäkin,<br />vahvistusta siitä ettei peloista tullut totta vielä tänäänkään<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2547222342989246386?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-75439667949997231922012-01-15T14:24:00.001+02:002012-01-15T14:24:26.771+02:00On hankala kuunnella sanasta sanaan kiemurtelevia lauseitasi<br />eikä se johdu siitä että haet sanoja<br />ja kadotat tarinasi juonen aina toisinaan<br />vaan pikemmin siitä että luotan sävyihin ja merkityseroihin enemmän<br />kuin siihen mitä näennäisesti sanot<br /> <br />Ja sitten sinä raivoat siitä etten muka kuuntele<br />mutta kun minä tiedän että sanat on helpompi valehdella<br />kuin merkitykset niiden sisällä ja rivit niiden väleissä<br />ja kun et suostu katsomaan kohti tai koskettamaan niin kuin tavallisesti,<br />niin tiedän jonkin varmasti olevan vialla<br /><br />Sanasta sanaan kärsivällisyyteni ei riitä<br />mutta minä kuulenkin enemmän kuin pelkkiä äänteitä<br /> <br />enkä tiedä kummat kuuntelen väärin<br /><br />sitä paitsi totta kai haen vahvistusta peloilleni,<br />en osoitusta siitä että olen väärässä<br />se sattuisi hieman liian kipeästi itsetuntooni, on pakko suojautua<br /><br />Ja sitten sinä vielä väität että unohdan<br />se voi olla<br />mutta eikö tärkeintä ole että olen nyt tässä<br /><br />pidä vain huoli että tarkoitat sanojasi niin kyllä minä kuuntelen ja uskonkin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7543966794999723192?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-82880477696909507202012-01-15T08:54:00.002+02:002012-01-15T08:54:36.608+02:00Olen ylpeä ylimielinen kärsimätön<br />ja ilmeisesti kovin lyhytmuistinen<br />kun kykenen tuntemaan kolauksen tunteissani<br />joka kerta kun osoitat utopioideni olleen yltiöromanttisia<br />toisto ei muuta reaktioitani vaikka puren hammasta ja yritän<br />kääntää kasvoni taas puoleesi<br />ulkoisista häiriötekijöistä huolimatta<br />sinä ehdit silti jo nähdä kaiken<br />mikä nähtävissä oli heijastuksena silmissäni<br /><br />ja nyt syytät minua tästä uudesta näkökannasta itseesi<br /><br />Olen huono rakastamaan ja huomionkipeä, itsekäs<br />ja yhä enemmän minua satuttaa<br />välinpitämättömän tyyni suhtautumisesi kaikkeen<br />aivan kuin oikeasti tahtoisit minun suuttuvan ja pysyvän poissa<br />vaikka minä pelkään että jos nyt lähden takaisin ei enää pääse<br />etkä sinä tee elettäkään muuttaaksesi tilannetta<br />mutta ehkä minä olen itkenyt huutanut parkunut liikaa,<br />ollut liian melodramaattinen<br />jotta reaktioni enää tekisi sinuun vaikutusta<br /><br />sinuun toisto ilmeisesti tehoaa<br />mutta minä en taida oppia koskaan<br /><br />ja nyt olen opettanut sinut pelkäämään itseäni<br />vaikka kohotan käteni vain silittääkseni<br />sinä isket takaisin niin että mustelmat kipinöivät ihollani<br /><br />Ja minä olen heikko ja huono<br />anelen anteeksiantoa polvillani kunnes et sano mitään<br />mutta ilmeisesti luustossani on jotain vikaa, enhän löydä solisluitani<br />ja kai minulta puuttuu selkärankakin<br />kun olen niin onneton pitämään lupauksiani<br />olla toistamatta näitä kohtauksia enää<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8288047769690950720?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-88506826846484830612012-01-14T17:34:00.001+02:002012-01-14T17:34:26.066+02:00Minä elän näistä hetkistä<br />kun taivaan silmäsi täyttävät näkökenttäni<br />painautuessasi niin lähelle<br />että joudun pidättelemään hengitystäni<br />jotten ravistelisi silmäripsiäsi tai häiritsisi niiden liikettä<br />kun ne rapistelevat pitkin kuoriutuvaa ihoani<br />ja vaikka inhottaa pakottaa sinut koskettamaan<br />enkä voi täysin hillitä syyttäviä ajatuksia<br />jotka muistavat jokaisen suupalankin liian tarkasti,<br />niin silti pidän liikaa kädestäsi<br />ristiselkäni yllä<br />pidän siitä liikaa lapaluillani voidakseni kääntyä<br />tai vaihtaa asentoa<br />enhän tahdo sinun säikkyvän pois<br /><br />Minä elän näistä hetkistä aina seuraavaan odottaen<br />milloin taas huulesi ovat niin lähellä etten tiedä onko se sopivaa<br />ja hiuksesi painavat juoviaan poskeeni<br />tai milloin saat minut tuntemaan jälleen<br />että minulla on syy olla olemassa<br />siitäkin huolimatta etten ansaitse kaltaistasi hyvää ihmistä<br /><br />Minä rakastan näitä hetkiä<br />kun katsot minua niin vakavana että jokin repii sisustaani<br />päästäkseen ulos vaikka en osaa sanoa mitään<br />minä odotan kosteita huuliasi otsalleni<br />ja kylmää nenänpäätäsi omani viereen<br />minä janoan ja haluan ja kaipaan<br />kunnes saan sen kaiken takaisin<br /><br />Ja vaikka tekee pahaa ajatella vaivojasi<br />sekä sitä kaikkea minkä uhraat ollaksesi tässä<br />niin silti en voi nousta ja lähteä<br />ja vaikka tiedostan että teen väärin kun itken ääneen haikeuttani<br />niin silti en voi lopettaa<br />sillä kyyneliäni pyyhkivät sormesi ovat liian hellät<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8850682684648483061?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-7732315696538628712012-01-14T17:21:00.002+02:002012-01-15T08:42:36.762+02:00Minä tahdon saada sinut onnelliseksi<br />siitäkin huolimatta mitä sinulla ei ole<br />ja siitäkin huolimatta että aika loppuu kesken<br />eivätkä kaikki unelmat saa tuulta siipiinsä, kunniaan nimeensä<br />En keksi muuta tarkoitusta tälle maailmalle<br />kuin ottaa tukea toisesta<br />ja hukkua siihen kauneuteen<br />joka voi rakentua vain ihmissuhteen varaan<br /><br />Minä tahdon tehdä sinusta onnellisen<br />vaikka valitsitkin huonosti kumppanisi<br />toisaalta ei tästä suhteesta lapsia sikiäisi<br />ei edes vaikka menisimme niin pitkälle että yrittäisimme<br /><br />minä tahdon poistaa sinulta kivun<br />silti tuhoamatta sinua<i>&nbsp;</i><br /><br /><i>minä lakkaan tekemästä haavoja itseeni</i><br /><i>jottet sinä joudu katsomaan etkä toistamaan tekojani</i><br /><i>minä lupaan olla hiljaa vaikka tahtoisin repiä hiukset päästäni ja huutaa</i><br /><i>ettet sinä joudu epäilemään että minä haluan satuttaa sinua</i><br /><i>minä lakkaan epäilemästä ääneen</i><br /><i>niin ettet enää turhaudu etkä kuvittele olevasi riittämätön</i><br /><br />Minä saan sinut hymyilemään vielä jonain päivänä<br />niin että minuun vuodattamasi huomio ja ylpeys<br />eivät menisi ponnisteluineen hukkaan<br />vaikka kauniit sanasi eivät koskaan muuttuisi todeksi,<br />minä teen silti parhaani ja enemmän<br />kunnes se on tarpeeksi<i>&nbsp;</i><br /><br /><i>minä käyttäydyn niin ettet joudu huolehtimaan</i><br /><i>nukun yöni syön ruokani teen työni</i><br /><i>jottet sinä joudu valvomaan pohtimaan vatvomaan</i><br /><i>minä alan hymyillä</i><br /><i>sillä sinähän sanoit minun tunteideni tarttuvan sinuun</i><br /><i>minä muutun kauniiksi</i><br /><i>niin että voisit tajuta itsekin olevasi</i><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-773231569653862871?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-2437192063151471612012-01-14T09:40:00.004+02:002012-01-14T09:40:41.075+02:00En oikeastaan ymmärrä ongelmaasi<br />jonka olet kehittänyt minäkuvani suhteen<br />Hyvä on, siinä on heikkoja kohtia<br />eikä se aina ole aivan tarkoituksenmukainen<br />mutta vuodet ovat osoittaneet sen toimivaksi<br />ja väite on totta jos sen perusteella voi toimia<br />menestyksekkäästi maailmassa<br />Sinulla on oikeus eriävään mielipiteeseen mutta<br />jos edes avaisit silmäsi<br />ennen kuin annat lausuntosi<br /><br />ja kun jokaista vikaani kohden<br />voisit korjata itsessäsi kaksi<br /><br />Ehkä sinä olet vain ammattilainen tunnistamaan nämä asiat,<br />parjaathan itseäsi niin<br />etten voi kuin lyödä ja satuttaa sinua<br />jotta edes ehdollistuisit siihen kipuun<br />jota minulle tuotat<br />Sitä minä en voi hyväksyä en enää<br />kun tajusin että sinähän helvetti soikoon kuvittelet niiden sanojen olevan totta<br />että sinä tosiaan luulet niiden olevan totuus<br />josta ei eroon pääse<br /><br />Mutta minä, niin<br />miksi riehut ja raivoat minulle<br />kun en kykene näkemään samaa kuin sinä<br />kun tunnistan omat puutteeni ja myönnän ne<br />enkä vaivaudu itsepetokseen joka tekisi minusta vieläkin kammottavamman<br /><br />mikset vain hyväksy minua<br /><br />mikset vain rakasta itseäsi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-243719206315147161?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-25704636660800019022012-01-14T09:34:00.003+02:002012-01-14T09:34:56.392+02:00Jokainen sydämellinen kohteliaisuus ansaitsee pari arvostavaa kyyneltä<br />ja siksi minä itken, puhtaan kauneuden edessä ei muuta voi<br />varsinkin kun hivelet kipeitä kohtiani<br />lempein huulin ja rakkaudella mutta silti<br />jokainen kipuaalto muistuttaa siitä<br />mitä en oikeastaan saisi ajatella<br />sillä muuten elämästä tulee mahdotonta,<br />enhän kuitenkaan voi piilottaa kaikkia rumia piirteitäni<br />ellen sitten kuole ja anna ajan tehdä tehtäväänsä<br /><br />Eikä vika ole siinä ettenkö tahtoisi uskoa<br />kun lupaat minulle kaiken sen mitä olen kaivannut<br />kun hellästi ujutat ne sanat tietoisuuteeni ja vaadit minua luottamaan,<br />vannotat minua pitämään ne siellä ja ymmärtämään<br />Ei vika ole siinä ettenkö minä tahtoisi niiden olevan totta<br />mutta mikään määrä sanoja ei muuta sitä<br />mikä peilistä silmiini heijastuu<br />ja minkä valokuvat ovat todeksi osoittaneet<br /><br />mutta en saa ajatella sitä muuten joudun pitämään pääni siiven alla<br />lopun ikääni eikä mikään muutu siltikään<br /><br />Minähän janoan sanojasi, tajuatko sinä sen<br />kuuletko sen sormieni liikkeestä ihollasi<br />näetkö sen silmistäni siitäkin huolimatta että ne ovat nyt punaiset<br />Vaikka en voisi niitä uskoakaan<br />vaikka ne eivät totta olisikaan<br />niin kipeät kohtani kaipaavat kipeästi arpeutumista<br />jonkinlaista vastakohtaa<br />sisälläni vallitsevalle rumuudelle<br /><br />se tosin pitää unohtaa tai teen oikeasti itselleni jotain<br /><br />Minä itken vain koska puheesi ovat kauniita<br />ja vain koska ne merkitsevät minulle suunnattomasti<br />sillä ne tosiaan jäävät sydämeeni ainakin siiheksi<br />että minulla on taas aihetta ajatella toisin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2570463666080001902?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-5157075079752821232012-01-14T09:27:00.002+02:002012-01-14T09:27:44.101+02:00Anna anteeksi, minä sanoisin<br />jollen tietäisi sinun vain särkevän minut silmilläsi<br />ja jollen olisi kuluttanut sanojani loppuun<br />varsinkin kun puhe on mitätöntä<br />olemukseni vääristyneisyyden tehdessä tehtävänsä<br />Minä haluan anteeksiantoa<br />mutta koska olen vihainen<br />oman heikkouteni osoittauduttua voimaasi suuremmaksi<br />minä haluan kuolla pois<br />mutta vain kuolema on vaihtoehto,<br />ei sovitus tai unohdus<br />varsinkin kun pelkään että jos jo elämäni kannusti sinua pahaan<br />niin mihin itsemurhan julmuus sitten sinut yllyttäisikään<br /><br />Tuskin ainakaan kiittämään nimeäni<br />vaikka nyt vannotkin sen tekevän sinulle vain hyvää<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-515707507975282123?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-15862737575340145632012-01-12T15:54:00.001+02:002012-01-12T15:54:47.580+02:00Voin paljastaa ranteeni sinulle ja näyttää<br />sen miten ne peittyvät sinisten suonien uomiin<br />ja pinnalle pyrkiviin jänteisiin<br />Ei jälkiä, vain viivoja jotka kuuluvat sinne<br />mutta paljaat ne ovat ja takaraivossani kipinöi<br />kun annan sinun koskettaa ihoa<br />jota minä olen tapaillut vain mielessäni<br />enkä niinkään pehmein sormin tai hyvässä tarkoituksessa<br /><br />mutta niissä ei ole jälkiä<br />en ole kokeillutkaan mitä parantuva iho voi piilottaa<br /><br />mutta ehkä jos katsot tarpeeksi syvälle silmiini<br />ohi oman heijastuksesi ja sinisen pinnan<br />välittämättä siitä kuinka kiemurtelen ja väistelen<br />antamatta periksi vaikka itken<br />niin ettei veden alla näyttäisi olevan kuin lisää pisaroita<br />ja sitten ehkä vain pohja<br />josta ei heijastu kuin halvaannus<br />Jos katsot sinne, ohi minun itseni<br />näet arvet joita ei voi tietoisesti näyttää<br />eikä parantaa<br />sillä se mikä silmiin ja korviin on kerran kaiverrettu<br />ei poistu sittenkään kun kultaus rapisee hautakivestä<br />ja katoaa sammaleeseen<br /><br />jos kumarrut tarpeeksi lähelle<br />ja olet tarkka siinä mitä näet<br />etkä hämäydy siitä mitä et ymmärrä<br />voit ymmärtää ja lukea<br />sen mitä minä itsekään en ole saanut nähdä<br />mutta jonka totisesti tiedän pysyvän kanssani<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1586273757534014563?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-51866194124877726992012-01-12T08:56:00.001+02:002012-01-12T08:56:22.238+02:00Vereni on minun<br />kun se rummuttaa ohimoillani<br />ja lämmittää jäätyneitä sormiani<br />vereni on minun<br />kun se valuu tyhjäksi<br />ja polvet taipuvat kuin itsestään<br />kun painoni ei onnistu vähenemään tarpeeksi nopeasti<br />vereni on minun<br />kun se kuiskailee hiljaa<br />kuin päästääkseen minut uneen<br />vaikka näin viluisena ja janoisena<br />ei saa nukahtaa<br /><br />mutta siinähän se pahuus onkin<br />hyväntahtoisuudessa<br />ja armossa<br /><br />Vereni on minun<br />kun se kehottaa päästämään itsensä vapaaksi<br />se on minun<br />yhä kuivuttuaan tunnistamattomaksi<br />mutta silmiä polttavaksi kuoreksi<br />se on minun<br />kun otat käteni omiisi ja hengität<br />jottet sanoisi mitään<br />Se on minun<br />mutta sinä saat minut näkemään sen toisin<br /><br />Ja siinä piilee heikkouteni<br />kun vereni liikuttaja<br />ei silti pysty hallitsemaan sen tekoja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5186619412487772699?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-64176763135011155012012-01-11T17:03:00.001+02:002012-01-11T17:03:09.993+02:00Keskellä lumimyräkkää ja tahmeita hiutaleita<br />minä kirjoitan sinulle rakkausrunoja kuin kirjeitä<br />pitkiä kuin nälkävuodet mutta sellaisiahan ovat päivänikin,<br />ateriasta toiseen ja uudestaan<br />eikä näin melodramaattisia tunteita mahduteta haikuihin<br />vaikka arvostaisinkin sitä taitoa<br />mutta minä kirjoitan ja se kai on pääasia<br />eikä teoriassa muulla ole väliä<br />kunhan vain kaikki tulee dokumentoitua<br />ja sanottua tavalla tai toisella<br /><br />vaikka sinä taidat olla erilainen<br />ja uskoa ennemmin sanottua sanaa<br />siitäkin huolimatta että se haalistuu ja kärsii muistiin varastoituna<br />eikä oikein tahdo kestää<br />ainakaan minun päässäni<br /><br />Mutta senhän sinä tiesit<br /><br />Ja minä pystyn nauramaan puhurista huolimatta<br />melkein unohdan oman rumuuteni lumihiutaleiden takertuessa<br />pipoon lapasiin ja hiuksiin<br />huolimatta varpaideni kylmyydestä minä pyörin<br />kuin olisin vain demonin ulkosuojaus<br />Minä kirjoitan sinulle rakkauskirjeitä kuin runoja<br />ja talletan niistä jokaisen ikuisuuteen<br />samoin kuin sinä teet vastauksillesi<br />minä en tosiaan tiedä onko tässä rakkaustarinassa mitään mieltä<br />kun kaikkein julmin kiihko meiltä puuttuu<br />ja traaginen loppu tuli paljastettua ennen aikojaan<br />haluaisiko tätä kukaan lukea ja ymmärtää, en tiedä<br />enkä välitä<br /><br />Minun runoni tekevät meistä kuolemattomia<br />joskin nimettömiä ja vääristyneitä<br /><br />mutta yhtä kaikki unohtumattomia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6417676313501115501?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-26505213283673140982012-01-11T14:09:00.004+02:002012-01-12T08:51:56.180+02:00Sen jälkeen kun on vuosia joutunut jättämään ovetkin paiskomatta<br />ja pyytämään anteeksi koska pitäähän vanhempiaan kunnioittaa<br />eikä heidän ainakaan kuulu myöntää olleensa väärässä<br />ja on itkenyt vain salaa ja pitänyt huolen siitä<br />että kasvot ovat taas normaalit<br />ennen kuin kokeilee että kannattaako pysytellä toistaiseksi piilossa<br />eikä ole muuta kuin raivonnut itsekseen<br />omaan voimattomuuteensa riutuen<br />ja repinyt päiväkirjansa sivuja irti<br />mustatuttaan ne ensin lyijykynällä,<br />on vaikea ymmärtää <br />että minun sanoillani olisi jokin merkitys<br /><br />että niillä voisi muuttaa järjestystä<br />ja tuhota<br /><br />ja satuttaa<br /><br />Vaikea tajuta että minunkin tekoni lasketaan<br />johonkin muuhun kuin syntien ja rikkomusten kirjaan<br />ja vielä vaikeampi ottaa sitä huomioon<br />kun kuitenkin uskon minun pääni ja vartaloni olevan omani<br /><br />kun en kuitenkaan ymmärrä että mitä väliä millään on<br />mitä teen tai pikemminkin jätän tekemättä<br /><br />Sen jälkeen kun on ollut mitättömyydessään unohdettavissa<br />ja pakotettavissa olemaan hiljaa ja määräiltävissä<br />en ihan ymmärrä <br />että minun ajatuksillani olisi itseisarvo<br />jota tunteeni voivat vain lisätä eivät vähentää tai haalistaa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2650521328367314098?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-50619521436980628622012-01-11T14:01:00.001+02:002012-01-11T14:01:07.334+02:00Kohtuus ja itsehillintä<br />ah niin kauniit ja tavoiteltavat koristeet<br />kenen tahansa luonteelle<br />ja minä muistan riemuinneeni siitä<br />kuinka vielä yhden välitavoitteen jälkeen hallitsisin kaikkea<br />valtavalla voimalla<br />ja nimenomaan pitäisin elämäni kohtuuden rajoissa<br />Moitteettomassa järjestyksessä<br />mieleni hyllyillä<br />ilman että kehoni valuisi yli reunoistaan<br /><br />mutta minä en selvästi tunne itseäni kovinkaan kaksisesti<br />tosinimeni taisi jäädä toistaiseksi selvittämättä<br /><br />Minun piti kuroa kaikki tiiviisti yhteen<br />ja vartioida itseäni kuin susi lammaslaumaa<br />itsehillinnän nimissä<br />mutta sitten, kun puristin itseni kokoon<br />päättivät tunteeni lähteä rellestämään<br /><br />ja kehittää minulle pakkomielteen rakastamisesta<br />sekä läheisyydestä<br /> <br />Mutta kun pärjäsin tähänkin asti ilman!<br /><br />Mutta kun se ei mahdu kuvioon ja on aivan ennustamatonta!<br /><br />mutta kun nyt aakkosjärjestyskään ei saa minua toimimaan niin kuin pitäisi<br /><br />ja se, jos mikä, on hieman ikävää<br />sillä nyt jäivät nuo mitalit myöntämättä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5061952143698062862?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-68077993126949110652012-01-11T13:53:00.003+02:002012-01-11T13:53:42.305+02:00Anna minun pelätä<br />sillä rakkaudesta puolet on sitä itseään, pelkoa<br />kammoa ja kauhua ja painajaista<br />menettämisestä, onnettomuuksista, epäonnesta<br />epäonnistumisista ja kaikista niistä tavoista<br />joilla rakkaus voi päättyä kivuliaasti<br />jos se ei suostu liukenemaan kuin suola veteen<br />ja laimenemaan itsekseen<br />vaikka ei sekään ole yleisesti suotavaa<br />Anna minun pelätä<br />se on keino varmistaa että teen jotain hyväksesi<br />sikäli kuin pystyn mihinkään<br /><br />Anna minun olla itsekäs ja jätä motiivini pois laskuista<br />rakkaudesta puolet on itsekkyyttä, tarvetta olla tärkeä<br />ja haluttu tavalla tai toisella tai kolmannella<br />Anna minun olla itsekäs ja tehdä kaikkeni<br />jotta sinä varmasti olet siinä nyt<br />ja kaikkina niinä hetkinä kun keksin vain haluta<br />tai tarkistaa ettei olemassaolosi ole vaihtunut filosofiseen teoriaan<br />olevaisen syvimmästä luonteesta,<br />minä en ymmärrä niitä ollenkaan<br /><br />Anna minun pelätä, se on tuttua enkä pane pahakseni kapinallisia ajatuksia<br />vaikka ei se silti tarkoita sitä että tekisin niin turhaan<br />ilman aihetta ja syytä ja syyllistä<br />joka olen kylläkin minä älä yritä viedä kunniaani<br />Anna minun pelätä ja huolehtia<br />tunnenpahan itseni tärkeäksi<br />ja siinä tulikin sitten se toinen puoli,<br />että minä sitten rakastan sinua<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6807799312694911065?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-84412904893064341022012-01-11T13:44:00.000+02:002012-01-11T13:44:01.141+02:00<span style="font-size: small;">Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti</span><br /><span style="font-size: small;">niinhän saduissa käy mutta väitetään</span><br /><span style="font-size: small;">ettei se oikein ole mahdollista ja nauretaan päälle,</span><br /><span style="font-size: small;">kyllä Siperia opettaa ettei luottaa kannata mihinkään</span><br /><span style="font-size: small;">paitsi säännöllisesti toistuviin pettymyksiin</span><br /><span style="font-size: small;">Hullua haikailla unikuvien perään</span><br /><span style="font-size: small;">epärealistista ja naiivia kuvitella olevansa jotenkin erilainen</span><br /><span style="font-size: small;">tai pystyvänsä pakenemaan edeltä kateudesta asetettuja normeja</span><br /><span style="font-size: small;">Kyllä Siperia opettaa</span><br /><span style="font-size: small;">luopumaan toisista elämistään</span><br /><span style="font-size: small;"> </span><br /><span style="font-size: small;">mutta sinä keksit kuinka huijataan elämää</span><br /><span style="font-size: small;">sinä keksit kuinka tarinankertojien ei koskaan tarvinnut valehdella</span><br /><span style="font-size: small;">sinä tajusin kuinka tästä tehdään kannattavaa</span><br /><span style="font-size: small;">niin ettei kupla räjähdä silmille koskaan</span><br /><span style="font-size: small;">eikä saippua maistu ikuisesti suussa</span><br /><br /><span style="font-size: small;">Ja toinen heistä eli elämänsä onnellisena loppuun asti,</span><br /><span style="font-size: small;">niinkö se sitten meneekin</span><br /><br /><span style="font-size: small;">kai, jos pystyt luopumaan pelosta</span><br /><span style="font-size: small;">joka ennenaikaiseen kuolemaan liitetään</span><br /><span style="font-size: small;">kai, jos sinua ei pelota että ikuisuus on liian pitkä aika katua</span><br /><span style="font-size: small;">tai pelätä eloonjääneiden puolesta</span><br /><span style="font-size: small;">kai, jos sinua ei minun tuskani satuta tarpeeksi</span><br /><span style="font-size: small;">eli minä en ole sinulle syy elää ja kohdata tulevaisuutesi</span><br /><br /><span style="font-size: small;">minä olen yrittänyt kuvitella miten sinä sen teet</span><br /><span style="font-size: small;">mutta en keksi</span><br /><span style="font-size: small;">minä olen yrittänyt kuvitella miten reagoin kun kuulen</span><br /><span style="font-size: small;">sinun tosiaan tehneen haaveestasi totta</span><br /><span style="font-size: small;">mutta sitä minun ei tarvitse kuvitella</span><br /><span style="font-size: small;">minä olen yrittänyt ymmärtää kuinka saatat tehdä sen minulle</span><br /><span style="font-size: small;">mutta sinähän luulet minun olevan vahva</span><br /><span style="font-size: small;"> </span><br /><span style="font-size: small;">Ja toinen heistä itki itsensä kuoliaaksi ja haudattiin,</span><br /><span style="font-size: small;">tuleeko siitä tarinan lopetus</span><br /><span style="font-size: small;"> </span><br /><span style="font-size: small;">vai sittenkin opetus</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8441290489306434102?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-13412466851647837252012-01-11T13:34:00.003+02:002012-01-14T17:22:21.869+02:00Vasta kun olet poissa voin riisuutua<br />kuorin varovasti kankaan iholtani<br />samalla kun kylmät sormeni lähettävät väristyksiä<br />kuin laineita jäisellä lammella<br />sisälleni asti niin että siitä tulee psykofyysistä<br />Koetan olla nopea mutta<br />lihaksissa virtaava ikävä ja pettymys ja katkeruus<br />tekevät liikkeistä kömpelöitä<br />eivätkä asiaa auta veriset haavatkaan<br /><br />Vasta kun olet muualla<br />voin vallata koko tilan itselleni ja piiloutua<br />vanuisten kilpien alle<br />syvemmälle pehmeyteen<br />jota luiset piirteesi eivät tarjoa<br /><br />mutta mieluummin minä käpertyisin siihen koloon<br />jonka minulle osoitit<br />sillä sen kolon kanneksi sinä sovit parhaiten<br />niin että ilman peittoakin minun on hyvä<br />ja vaikka elintilaa on rajoitetusti,<br />minulle se sopii<br />etpähän pääse pakoon<br /><br />Vasta kun olet poissa pystyn huutamaan<br />sitä miten vaikeaa oli repiä itsensä pois ja irti<br />miksi vuoteensa saa jakaa vain lisääntymistarkoituksessa<br />minä en ymmärrä, en enää<br /><br />Väristykset eivät kuole pois niihin vain turtuu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1341246685164783725?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-20886995150604950992012-01-11T13:29:00.000+02:002012-01-11T13:29:00.612+02:00Ensimmäistä kertaa koskaan ymmärrän riippuvuutta<br />sitä, kuinka viimeiseksi illalla miettii<br />että kuinka aamulla motivoi itsensä sängystä<br />paitsi janoamansa aineen avulla<br />sitä, kuinka ensitarpeensa tyydytettyään pohtii jo seuraavaa annosta<br />ja niin edelleen<br />sitä, kuinka pelkää etukäteen katkoksia jakelussa<br />jatkuvan virran katkeamista<br />euforian romahdusta<br />Normaalitila, kuka siitä selviää<br />kun verisuonissa jyskyttää niiden pumpatessa tyhjinä<br />eivätkä ajatukset suostu kääntymään<br />yhdest ainoasta valitusta pois<br /><br />Vika vain on siinä ettei ihmistä voi omistaa<br />eikä piikittää lihaansa,<br />kosketusta ei voi varastoida pidättämällä henkeään<br />eikä ostaa pusseissa joita voisi kätevästi kuljettaa<br />käsilaukussa rintaliiveissä takataskussa, jos on huolettomampi<br /><br />Mutta minä ymmärrän riippuvuutta<br />sillä sellaiset mitat on haluni saanut<br />nyt kun minulla on lupa pyytää ja ottaa<br />nyt kun minulla on tilaisuus toteuttaa itseäni<br />kuin hillittömänä saalistava lohikäärme<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2088699515060495099?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-15303405244347359782012-01-10T18:32:00.001+02:002012-01-10T18:35:35.964+02:00<span style="font-size: small;">Terapeutti kauhistelee henkisen väkivallan määrää&nbsp;</span><br /><span style="font-size: small;">ja käskee rajoittamaan kontaktia kipua tuottaneeseen kohteeseen</span><br /><span style="font-size: small;">vaikka minä olen kauhuissani</span><br /><span style="font-size: small;">sillä miten minä jätän vastaamatta kun puhelin soi</span><br /><span style="font-size: small;">naamakirjassa voi aina paeta ja syyttää yhteyttä</span><br /><span style="font-size: small;">mutta kun ei näitä päiviäkään riitä ikuisesti</span><br /><span style="font-size: small;">ja takaisin on joskus mentävä</span><br /><span style="font-size: small;">kun ei biologiaansa voi valita</span><br /><span style="font-size: small;">Ja mikä oikeus minulla on vaikeroida</span><br /><span style="font-size: small;">kun pelastin jo oman selkänahkani</span><br /><span style="font-size: small;">ja lunastin sieluni vapaaksi markkinahintaan</span><span style="font-size: small;">&nbsp;</span><br /><br /><span style="font-size: small;">Terapeutti sanoo paljon muutakin</span><br /><span style="font-size: small;">mutta minä en jaksa kuunnella kun se hokee ymmärtävänsä</span><br /><span style="font-size: small;">siinähän sitten sympatisoi ja yrittää auttaa</span><br /><span style="font-size: small;">sillä kun katson vierelleni että siinä on joku</span><br /><span style="font-size: small;">jonka kanssa kontaktia pitäisi kai rajoittaa, myös</span><br /><span style="font-size: small;">fyysistä ja henkistä ja virtuaalista ja kaikkia telepatian tasoja </span><br /><span style="font-size: small;">Ei siksi että se tekisi kipeää</span><br /><span style="font-size: small;">vaan jotta tottuisin olemaan ilman</span><br /><span style="font-size: small;">vaikka se taas satuttaakin</span><span style="font-size: small;">&nbsp;</span><br /><br /><span style="font-size: small;">miten minä pelkäänkään öitä</span><br /><span style="font-size: small;">kun olet kerroksen päässä ja paukkuvien ovien takana</span><br /><span style="font-size: small;">miten minä suren jo etukäteen päiviä</span><br /><span style="font-size: small;">kun elämämme ja tavoitteemme pitävät meidät erotettuina</span><br /><span style="font-size: small;">miten minä kammoan viereltäsi lähtemistä</span><br /><span style="font-size: small;">kosketuksen menettämistä</span><br /><span style="font-size: small;">yhteisen ihoalan katoamista</span><br /><span style="font-size: small;">unohtamistasi menettämistäsi vihaasi lähtöäsi</span><br /><span style="font-size: small;"> </span><br /><span style="font-size: small;">ajatuskin koskee.</span><br /><br /><span style="font-size: small;">Joten olisiko tässä enemmän ainesta hoidettavaksi</span><br /><span style="font-size: small;">olisi tämä ainakin kummallisempaa kuin mönkään mennyt äitisuhde</span><br /><span style="font-size: small;">tai oidipaalikonflikti tai syyllisyys tai salailu tai masennus</span><br /><span style="font-size: small;"> </span><br /><span style="font-size: small;">Pitäisikö tämä ongelma ratkaista</span><br /><span style="font-size: small;">ennen kuin on oikeasti pakko repiä itsensä irti</span><br /><span style="font-size: small;">huolimatta siitä että se tappaa</span><br /><br />paitsi että minä en halua<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1530340524434735978?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-81063081921464144442012-01-10T18:04:00.000+02:002012-01-10T18:04:05.977+02:00En minä kuvittele että pyyteetöntä rakkautta olisi olemassa<br />voi, pärjään mainiosti ilmankin<br />Eiköhän kuitenkin ole niin, että ihminen rakastaa ja kiintyy toisiin<br />vain tunteakseen olonsa hyväksi<br />ja tulisi itsekin rakastetuksi, tärkeäksi<br />edes kuvitteellisesti, teoriassa<br />Se toimii, ymmärrän sen logiikan<br />varsinkin kun hengissä pysyminen ja lisääntyminen<br />ovat ihmisen elämän ainoat tarkoitukset<br /><br />jos nyt siis uskoo evoluutioon<br />vaikka miksi siihen pitäisi uskoa se on fakta<br /><br />En haikaile romantiikan perään<br />varsinkaan ystävyyssuhteessa<br />mutta hetkeksi joudun minäkin pysähtymään kun mietin<br />että auttamiseni on ehkä kuitenkin sinulle<br />vain keino unohtaa omat ongelmasi,<br />oman pääsi problematiikka<br />jossa kyllä riittäisi setvimistä<br />Ja eniten ehkä kauhistaa se<br />kuinka identtisiä ne ovat,<br />sinun ongelmasi ja minun,<br />sinun maton alle lakaistut mietteesi<br />ja minun ääneen itketyt<br /><br />Olethan sinä sanonut olevasi luonani koska olet itsekäs<br />mutta on tämä silti hieman erikoista ja yllättävää<br />ei loukkaavaa vaan vain hämmentävää<br /><br />Siksikö pidät asiasta niin suurta melua<br />jotta kenenkään silmät eivät koskettaisi sinua<br /><br />Nyt vain mietin oikeaa ratkaisua ja sen mahdollisuutta<br />kuinka autan sinua kun et kuuntele<br />kun et itsekään tiedä mitä teet<br />kun et itsekään myönnä mitä teet<br /><br />vaikka rakkautesi tiedän yhä olevan enemmän kuin riittävän vilpitöntä<br />minun tarpeisiini<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8106308192146414444?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-83369547462999834212012-01-10T17:55:00.000+02:002012-01-10T18:07:52.637+02:00Olet kuin virvatuli avarassa pimeydessä<br />jossa kiintopisteet järjelle ovat kadonneet pelkoon<br />virvatuli jota kohti on turvallista juosta<br />sillä vaikka liikettäsi ei huomaa silmillä<br />en silti voi polttaa ihoani koville vesikelloille liekissäsi<br />enkä kuoria pois mustunutta nahkaani<br />kontaktin jälkeen<br />Siitä sinä pidät huolen<br />etten tahri pintaasi ellet sinä sitä halua<br /><br />Olet kuin parven pienin kala,<br />silmäni vaeltavat liikkeidesi mukana<br />mutta katoat identtisyyteen niin helposti ja sehän on tarkoitus<br />kiiltävä pinta ja jatkuva liike hämäävät saalistajaa<br />hyväntahtoistakin<br />Vaikka seisoisin paikallani tästä hetkestä siihen asti<br />että auringon keskustasta loppuu vety<br />niin koskaan et kesyyntyisi tarpeeksi<br />luottaisi tarpeeksi<br />tottuaksesi läsnäolooni<br /><br />Olet kuin virvatuli, kaukaa katsoen valkoinen<br />ja haaveena kaunis, tavoittamaton ja uskomaton<br />mutta tiedän sinun palavan kuten omankin mieleni<br />Ja vaikka häilyt ja menet,<br />se ei tarkoita sitä että kyllästyisin tavoittelemaan<br />tai rakastamaan kaukaa<br />Ihminen on ihaillut tähtiä vuosituhansia luovuttamatta<br />joten kuinka minä kuluisin loppuun ihmisiässä<br />jota sitä paitsi on meillä kahdella kovin vähän<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8336954746299983421?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-26248207309336930342012-01-10T10:01:00.001+02:002012-01-10T10:01:15.463+02:00Minä häiritsen elämääsi<br />kuin sähkökatkos lämmitystä ja juoksevaa vettä<br />sinä olet kiltti etkä lähde vaikka kannustan sinua siihen<br />vai puhuuko ruumiini sittenkin suutani selvemmin<br />telepatiaan kun ei ole luottamista<br />Minä olen häiriö lähetyksessä<br />ajatuskatkos keskellä esitelmää<br />painajainen aamuyöllä, liian aikaisin herätä<br />ja liian myöhään nukahtaa uudestaan<br /><br />Minä olen aivovaurio otsalohkossa takaraivossa<br />hypotalamuksessa mielihyväkeskuksessa<br />rampauttava mutaatio DNA:n seassa<br />aina tiellä ja mahdoton unohtaa<br />sillä kun olen poissa joudut kuitenkin ajattelemaan minua<br />ja vaikka tietoisesti päättäisit antaa olla,<br />tulee omatuntosi tielle<br />Sinä olet liian hyvä, kuuletko<br /><br />Minä olen hurrikaani patojesi takana<br />läikytän vettä kunnes jokin pieni särö katkeaa<br />ja et ole enää turvassa<br />Minä keikutan venettä viskellessäni painoani laidasta laitaan<br />joko pelottaa joko kadut<br />että koskaan tartuit käteeni kun kurkotin puoleesi<br /><br />Minä en tahdo tietää<br /><br />Minä tuhoan elämäsi<br />kuin polio aliravitsemus syöpä lavantauti<br />riuduttaen ja hitaasti<br /><br />Ja sinä olet liian hyvä lähtemään<br />kun minä ryven itsesäälissäni siihen kuitenkaan tukehtumatta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2624820730933693034?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-46246405064632788252012-01-10T08:54:00.002+02:002012-01-10T08:54:35.446+02:00Valvova silmä on viimeinen asia jonka tarvitsen<br />tähän ahdistukseen, kiitos vain kauniista ajatuksesta<br />mutta mihinkään funktioon keskittyminen ei saa minua tekemään sitä<br />Älkää pakottako<br />tai minun on taisteltava vastaan jo pelkästä periaatteesta<br />pelkästään siksi että voin osoittaa hallitsevani itseni sittenkin<br />kuten olen tehnyt aina<br />Ai että selviänkö minä, typerys<br />olen selvinnyt aina<br />Ei minulla ole syitä romahtaa nyt<br /><br />Tässä kävi niin kuin pelkäsin<br />älkää viekö kuviteltua kontrolliani pois minulta<br />miksi enää kunnioittaisin mitään<br />jos en pysty pysäyttämään liikettäni<br />enkä päättämään omasta kehostanikaan<br />Miksi enää katsoisin ketään silmiin<br />jos niissä on vain sääliä<br /><br />Minä en halua ketään lukemaan päiväkirjojani olkani yli<br />minä en halua tehdä päästäni julkista<br />enkä itsestäni psykologista projektia<br />Minä en tahdo ammattitaitoa enkä apua<br />kyllä minä osaan lukea itsekin<br /><br />Älkää pakotta tai minun on keksittävä jotain muuta<br />jotta ahdistukseni hallinta jäisi omiin käsiini<br />jottai oma kurja oloni olisi omaa syytäni<br /><br />Älkää pakottako minua luopumaan hallinnasta<br />se on kuitenkin kaikki mitä käsiini on jäänyt<br />kun olen luopunut muusta<br /><br />Älkää pakottako<br />tai teillä ei pian ole enää potilasta hoidettavana<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-4624640506463278825?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-88895579848041650802012-01-10T08:48:00.001+02:002012-01-10T08:48:07.386+02:00Ei kai pitäisi hämmästyä siitä vallasta tuhota<br />jonka tieto ja todistaminen antavat<br />eikä etenkään pitäisi kauhistua lopputulosta<br />kun puhuu holtittomasti<br />kuin eilinen olisi totta nyt<br />kuin se toteutuisi yhä niin kuin katkerassa mielessäni kuvittelen<br />ei pitäisi, ei<br />mutta kai minä sitten olen ollut lapsellinen<br />luottaessani siihen että oikeat aikuiset<br />voivat korjata särkyneet lapsetkin<br />rikkomatta mitään muuta<br /> <br />Vaikka minua ei olekaan koskaan puolustettu<br />en minä voi pettää kuin taipunut puu<br />ei minulla muuten ole kotia johon palata<br /><br />vaikka kuulemma minun ei pitäisikään palata<br />jaksamiseni vuoksi<br /><br />miksi sitten itken ikävääni toisen sylissä<br />kai minä tosiaan olen sekaisin<br /><br />Ei pitäisi järkyttyä omia sanojaan<br />kun ne raivoissaan tekee todeksi<br />sopivasti unohtaen miten kaikki on kuitenkin muuttunut<br />ja että itse on pelastunut jo, huomio tulee liian myöhään<br /><br />Mutta ei saa antaa muiden sotkeutua niihin subjektiivisiin näkemyksiin<br />eikä järkyttää muita<br />niin että se järkytys muuttuu teoiksi<br />jotka pirstovat sielunrauhan ja unet<br />jotka hajottavat illuusion siitä<br />että asiat voivat järjestyä toimimalla oikein<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8889557984804165080?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-74545046641779825162012-01-10T08:42:00.000+02:002012-01-10T08:56:55.322+02:00<span style="font-size: small;">Syyllisyys on ominaista kilteille</span><br /><span style="font-size: small;">enkä sitä epäilekään katsoessani sinua silmiin</span><br /><span style="font-size: small;">taas silmäripsen etäisyyden päästä</span><br /><span style="font-size: small;">nenämme vastakkain kätesi hankalasti vartaloani vasten</span><br /><span style="font-size: small;">Tiedän liikaakin siitä mitä ajattelet</span><br /><span style="font-size: small;">näinä hetkinä</span><br /><span style="font-size: small;">kun sisäinen myllerrykseni valuu vetenä ulos</span><br /><span style="font-size: small;">enkä silti pysty tuhoamaan mietteitäsi</span><br /><span style="font-size: small;">vaikka ne ovat kamalia ja kohtuuttomia</span><br /><span style="font-size: small;">kenenkään kestää</span><br /><span style="font-size: small;">Vaikka ne ovat vääriä</span><br /><span style="font-size: small;">vaikka niiden pitäisi olla minun korjattavissani</span><br /><br /><span style="font-size: small;">Uskon etten ole syy elää</span><br /><span style="font-size: small;">sellaista kunniaa tuskin kaltaisilleni suodaan</span><br /><span style="font-size: small;">mutta jos en olisi syy kuollakaan</span><br /><span style="font-size: small;">voisin olla onnellisempi näinä päivinä</span><br /><span style="font-size: small;">jotka sinä itse laskit loppuun asti</span><br /><br /><span style="font-size: small;">Uskon etten ole syy mihinkään hyvään</span><br /><span style="font-size: small;">ei sen tiedostaminen minua satuta</span><br /><br /><span style="font-size: small;">mutta pitääkö sinun syyttää itseäsi siitäkin</span><br /><span style="font-size: small;">että koskaan välitit</span><br /><span style="font-size: small;">että koskaan yritit olla paikalla</span><br /><span style="font-size: small;">ettet koskaan lähtenyt</span><br /><span style="font-size: small;">kun minä puristin sinusta kaiken ulos</span><br /><span style="font-size: small;">jotta joutuisit jäämään</span><br /><br /><span style="font-size: small;">Syyllisyys on kilttien ihmisten ongelma</span><br /><span style="font-size: small;">mutta mitä tekisin korjatakseni ajatusvirheesi</span><br /><span style="font-size: small;">vääristynet päättelyketjusi</span><br /><span style="font-size: small;">kun et usko kauniita sanojani</span><br /><span style="font-size: small;">tai epätoivoani</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-7454504664177982516?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-21957558064106542692012-01-08T17:47:00.001+02:002012-01-08T17:47:09.103+02:00En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut nälkä<br />paitsi emotionaalinen ja olenhan minä tunnesyöjä, hyvinkin<br />ainakin sitten tuntuu pahalta kun viimeinen suupala livahtaa huulten väliin<br />ja valuu rasvaisena alas pohjaan asti<br />mutta nyt en tarkoita huomionnälkää<br />vaan sitä <br />jolla ruumis pidetään toiminnassa<br />vaikka selviäisin minä vuoden tai kaksi ilmankin<br />jos vain tahdonvoimaa olisi ja joisin riittävästi<br /><br />vaikka kyllä psyyken pitää saada osansa jos haluaa selvitä<br />ihminen on kokonaisuus eivätkä ominaisuudet ole eristettävissä<br />kuten opetettu on<br />ikävä vain että kaikki liittyy kaikkeen<br />ruumiilla pitäisi olla nälkä jotta sosiaalinen osasto toimisi<br />ja jotta sitten jotain riittäisi päällekin<br /><br />Nälkäni on kadonnut<br />ja se täytyy löytää jotta tunnen itseni turvalliseksi<br />sillä juuri nyt pelottaa etten pysty elämään sen kanssa<br />minun on pakko, minä jo melkein opin<br />että se polte mahassa ja häiriö keskittymisessä on tavoittelemisen arvoinen<br />että se on hyvä asia<br />Minä jo melkein opin ja nyt<br />se kaikki on uhattuna<br /><br />Ilman nälkää alkaa emootioissakin tapahtua mutaatioita<br />kun nykyiselläänkin ponnistelen<br />niiden murusten ja mässäysiltojen välissä<br />tunne-elämää on vaikeampi ruokkia kuin itseään<br />ja olenkin syömishäiriöinen, ilman muuta<br /><br />Ilman nälkää en kelpaa itselleni ja muutun<br />oudoksi ja ei en halua sanoa sitä ääneen<br />vaikka onko se muutos jos on jo valmiiksi...<br /><br />Nälkäni täytyy löytyä<br />tai romahdan<br />kuin olisin imenyt luuni tyhjiksi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2195755806410654269?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-69253790445424445312012-01-08T15:29:00.000+02:002012-01-08T15:29:00.991+02:00<i><span style="font-size: small;">Kaipaan aikaa jolloin peilikuvani ei puhunut</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">en tiedä herättikö sen murrosikä</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">vaiko vasta aikuistuminen</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">mutta siinä se nyt seisoo ja pyörii hymyillen</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">kuin haluten lahjoittaa minulle koko maailman</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">vaan kokemuksesta tiedän</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">sen vihaavan minua yhtä paljon</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">kuin minä sitä</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">kuin muut sitä</span></i><br /><br /><span style="font-size: small;">Katsopas sinua tänään, taisi jäädä kauneusunet kesken</span><br /><span style="font-size: small;">oletko koskaan kokeillut kylmää kahvia, toivottavasti mahasi on vahva</span><br /><span style="font-size: small;">tai ehkä on paras jos käännyt muslimiksi</span><br /><span style="font-size: small;">ja muutat Afganistaniin, Taleban on puolellasi</span><br /><span style="font-size: small;">kun saa sinusta syyn tähdentää burka-määräyksen tärkeyttä</span><br /><span style="font-size: small;"> </span><br /><i><span style="font-size: small;">Tosiaan kaipaan aikaa</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">jolloin sen sanat olivat ystävällisempiä</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">jolloin se edes yritti olla kuin lifestyle-ohjelmista</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">ja väittää että sisäinen kauneus huokuu kyllä ulospäinkin</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">Mutta sitten se kuuli rehellisyyden hyveestä</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">ja oppi nopeasti</span></i><br /><span style="font-size: small;"> </span><br /><span style="font-size: small;">No kukas se siinä taas, aina palautetta vailla</span><br /><span style="font-size: small;">vaikka toivottavasti tajuat kuinka lähellä hajoamista olen</span><br /><span style="font-size: small;">tuo näky, voi jos sen vain voisi unohtaa</span><br /><span style="font-size: small;">mutta hylly sinä valas siinä, älä minusta välitä</span><br /><span style="font-size: small;">kuten et välitä muidenkaan tunteista</span><br /><span style="font-size: small;">kun kerran jatkat olemassaoloasi</span><br /><span style="font-size: small;">siitäkin huolimatta että väität olevasi epäitsekäs</span><br /><br /><i><span style="font-size: small;">Minä kaipaan aikaa</span></i><br /><i><span style="font-size: small;">jolloin sen ääni ei ollut niin uskottava</span></i><br /><br /><span style="font-size: small;">Sinä se sitten et muutu, et pahalla tahdollakaan</span><br /><span style="font-size: small;">aina yhtä leveä ja lyhyenläntä</span><br /><span style="font-size: small;">ja hilpeän hyllyvä ja turvonnut</span><br /><span style="font-size: small;">jos ei paremmin tietäisi voisi epäillä sinun kärsivän jostain kammottavasta sairaudesta</span><br /><span style="font-size: small;">mutta valitettavasti se on synnynnäistä, eikös vain</span><br /><span style="font-size: small;">eikä irtoa kulumallakaan</span><br /><span style="font-size: small;">Sinä et muutu ja tuollaiseksi saat jäädä</span><br /><span style="font-size: small;">yksin&nbsp;</span><br /><span style="font-size: small;">mutta eihän sinun lähellesi kukaan mahdukaan</span><br /><span style="font-size: small;">niin kauan kuin kiertämiseesi täytyy varata koko päivä aikaa</span><br /><br /><i><span style="font-size: small;">Minä kaipaan aikaa</span></i><br /><span style="font-size: small;"><i>jolloin saatoin hymyillä yhdessä peilikuvani kanssa</i></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6925379044542444531?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-85102718414069535252012-01-07T22:18:00.000+02:002012-01-07T22:18:01.002+02:00Jälleen kerran odotan näkemistäsi<br />kuin jälleensyntymän lupaamaa parempaa elämää<br />uskominen ei tosin ole vahva puoleni<br />ja siksi kykenen pelkään<br />kaikkea ja kaikkea<br />vaikka muutokselle on ollut aikaa vain viikko<br />eikä siinä ajassa ehdi edes lihoa<br /><br />Uskominen ja luottaminen eivät ole vahvuuksiani<br />vain matemaattinen ennustettavuus<br />ja romanttinen melodramaattisuus ja saippuasarjan traagisuus<br />Jo äitini tiesi ettei näin itsesääliin taipuvaisesta tulisi mitään<br />ja yritti kertoa sen kilttiin tapaansa<br />kunnes tajuaisin sen<br />valitettavasti itsenäistyin liian aikaisin<br />jotta oppimisprosessi olisi tullut päätökseensä<br /><br />Kuulen jo nyt miten tulet torumaan helpotuksen kyyneleitäni<br />kun sinua on yhtä paljon tai ei ainakaan havaittavasti vähemmän<br />kuin viimeksi<br />enkä minä toivottavasti ole muuttunut ylitsepääsemättömän vaikeaksi tapaukseksi<br />niin että raaskit vielä haaskata itseäsi<br />kivireen edessä<br /><br />tai minä ainakin toivon että saan itkeä<br /><br />Minä odotan ja haluan ja pelkään<br />tiedänhän minä mitä sanoisit jos tietäisit<br />ja sanot sitten kun tiedät<br />mutta siihen on vielä aikaa ja sitä ennen<br />minä saan takaisin perusturvallisuuden tunteeni<br />ja ilonaiheeni<br /><br />Jälleen odotan näkemistäsi<br />olivat silmäni sitten vialliset tai eivät<br /><br />toivottavasti viikko on liian vähän aikaa sydämen muutoksille<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-8510271841406953525?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-30765087941739713242012-01-07T22:12:00.001+02:002012-01-07T22:12:07.457+02:00Turha pelko<div>on absurdi sanapari</div><div>minulle melkein kuin metafora</div><div>enkä oikein tavoita tarkoitustasi</div><div>kun läiskäiset sen keskusteluun</div><div>viitaten sillä ajatuksiini</div><div>yhteisenä isona vaahtona</div><div>joka kuplii ja pulputtaa käymisprosessin edistyessä</div><div>ja ahnehtii lisää tilaa kuten emäntänsäkin</div><div>Maistelen sitä ja vertaan totuuteen</div><div>ja jokin on epäsopivasti kallellaan</div><div>sinuun päin</div><div>kuin väärät sanasi vääristäisivät Einsteinin aika-avaruutta</div><div>ja sen neljää äärtä</div><div><br /></div><div>Se on leima joka ei sovi minun papereiheni</div><div>ja on ironista että kysyt</div><div>mitä menetettävää minulla muka on</div><div>Kerronko, haluatko kuulla?</div><div>Onko sinulla tosiaan aikaa</div><div><br /></div><div>Turha pelko</div><div>niin, ei pelkojen tarvitse käydä toteen</div><div>jotta ne olisivat todellisia</div><div>eikä todennäköisyys kerro todellisuudesta muuta kuin sen</div><div>kuinka neuroottisia matemaatikot ovat</div><div>kaikkine pelkoineen ja laskimeen sidottuine selvitymyskeinoineen</div><div>Pelko</div><div>on käyttövoima</div><div>hereilläpitäjä</div><div>virittäjä</div><div><br /></div><div>vainooja</div><div>uloskantomies</div><div>lähellä</div><div><br /></div><div>Turha pelko</div><div>mitähän silläkin tarkoitat</div><div>sillä kaikki ne ovat pala minua ja ajatusmallejani</div><div>joita ei tehty helpoiksi</div><div>mutta kyllä niiden kanssa elää</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3076508794173971324?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-48449861081569721072012-01-06T23:09:00.001+02:002012-01-06T23:09:03.555+02:00Miltä aamusi tuntuvat<br />silloin kun silmiin kertynyt rähmä antaa myöten ja paljastaa<br />onko aurinko noussut vai vieläkö se kummittelee<br />ja lurkkii metsän rajan takana, pelkuri<br />tosin eikö itse kukin meistä tekisi samoin jos voisi<br />välttää herätyskellon ja yhteiskunnan hyväntahtoisuuden<br />Miltä kehosi tuntuu aamulla,<br />vastustaako se ajatusta että pitäisi jättää yön aikana lämmitetty pesä<br />ojentautua ja laittaa luut kantamaan oma painonsa<br />kulkea eteenpäin toimia olla ihminen<br />Väsyttääkö jo silloin<br /><br />Entä päivät kun tunnit eivät lopu<br />ja jos niin tekevätkin niin silti niitä riittää<br />ja työmäärä kasvaa kuin valtion velka,<br />digitaalinumerot vain naksuttavat seinällä<br />kohta täytyy laajentaa näyttöä<br />tai vaihtaa yksikköä<br /><br />Miltä tuntuu kun ajattelet iltaa<br />ja sitä mitä ehtisi vielä tapahtua<br /><br />sitä pitävätkö suunnitelmasi ja rakkaat ennustuksesi<br />vai sotkeeko ne arvattava räjähdys<br /><br />Miltä iltasi näyttävät<br />kun pimeys salpaa maailman ikkunan taakse<br />ja on niin hiljaista että hengityksen aistii<br />vaikka se ei olisikaan omasta kehosta lähtöisin<br />Vapisevatko käsivartesi painon alla<br />toipuvatko lihaksesi vai uupuvatko lisää<br /><br />onko taas ponnisteltava liikaa<br />niin että päivän kalorisaldo näyttää miinusta<br /><br />Miltä se tuntuu kun siitä tulee rutiini<br />mutta hyvät hetket vainoavat silti<br /><br />Miltä tuntuu kun kaivaudut peittosi alle ja tiedät<br />että tämä on kehä ei viiva<br /><br />Väsyttääkö?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-4844986108156972107?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-1584848402280091222012-01-06T22:35:00.002+02:002012-01-06T22:35:35.975+02:00Mitä minun oikein pitäisi aivoistani ääneen heijastaa<br />kun kysyt että mikä on arvosi<br />ja kyseenalaistat tekosi ja niiden vaikuttimet<br />Kertoisinko että minä en motiivejasi näe<br />ja että kukapa täällä ei olisi itsekäs, mielihyvän perässä<br />syntymästä siihen asti kunnes kuoleman odotus lakkaa<br />Vai sanoisinko ymmärtäväni<br />kun itsekin teen juuri samoin<br />pelkään samoin, epäilen samoin<br />ja motivoidun samoin<br /><br />Miten minä vastaisin sinulle<br />kun huokaat ja itket omaa itse asetettua arvottomuutasi<br />ja suret rakkauden puutetta<br />Sanoisinko niin kuin asia on, se ei ole sinun vikasi<br />ja tarkoittaa vain sitä että sinulle kuuluu enemmän<br />ja suuremmin kuin kenellekään<br />juuri kärsimäsi puutteen vuoksi<br />Tai sortuisinko minäkin itkemään ja huutamaan<br />jotta saisin pääni hartiallesi<br />kun minuun koskee niin<br /><br />minuun koskee, minä tarvitsen lohdutusta<br />näetkö?<br /><br />Miten jatkaisin vakuutteluani<br />kun kerta toisensa jälkeen aiheen palatessa keskusteluihimme<br />et enää muista mitään<br />ja kerrot epäuskoneesi kaikki sanani<br />se turhauttaa mutta minä ymmärrän silti<br />Toistanko samat asiat<br />vaikka ne viimeksikin olivat vain ilmasta tehtyjä<br />kilpistyen tajunnastasi maahan ja kadoten<br />Ehkä vain kosketan ja jään hammasta purren paikoilleni<br />kenties teot kertovat enemmän kuin sanat<br />joita keksin ammatikseni tyhjästä<br /><br />Minä en tiedä<br />mutta minä ymmärrän<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-158484840228009122?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-28789754347952346272012-01-06T22:08:00.004+02:002012-01-06T22:29:52.496+02:00Kuivuudestaan kuoriutuvat ja liuskoittuvat huuleni painuvat ihollesi<br />hiustesi tuoksu on taas muuttunut mutta ehkä on niin<br />että liian tarkat muistikuvat satuttaisivat<br />etenkin kun ikäväni velloo kuin pahoinvoiva valtameri<br />Ehkä on oikea ratkaisu vain suukottaa<br />ja paeta pimeästä huoneesta<br />Näytät pieneltä sängyssäsi mutta ehkä se johtuu siitä<br />kuinka uniesi vartijat ovat pudonneet laidan yli<br />minun vaatiessa kaiken tilan sinulta<br />liikkua ja uneksia ja toipua ja haluta elää, oikeasti<br /><br />Varmistan vielä että varpaasi ovat peiton alla<br />ja että päästäkin erottuu vain hiustupsu, pala otsaa<br />joka taas on huolekkaasti rypyssä voi ei<br />joko minä taas kummittelen unissasi<br />Mutta kuten lupasin, nyt tämä loppuu ja muuttuu<br />holtitontahan se on, rikkoa neuroosinsa<br />ja toimia pelkojensa mukaan, ei niitä vastaan<br />mutta kun ei tämä enää toimi<br />kun sinä vain kuihdut ja kulut ja vähenet ja väsyt<br /><br />Kerran herättyäni näkemään en voi unohtaa<br />vaikka etäisyys ja aika turruttavatkin järkytyksen pois<br />ja saavat jo uskomaan että ylireagoin<br />mutta sitten taas tahattomasti annat muistutuksen siitä<br />kuinka käyttäydyn kuin nälkäänsä kuoleva, häikäilemättä<br />näkemättä toisten apua anovia katseita<br /><br />tosin sanovat sen olevan selviytymiskeino<br />ja että kunnolliset kuolevat nälänhädässä ensimmäisinä<br />omaan rehellisyyteensä<br /><br />mutta että henkiinjääneet eivät voi enää kohdata itseään<br /><br />Kumman minä valitsen?<br /><br />Minun pitäisi tietää ratkaisuni<br /><br />suljen oven varovasti perässäni, nuku rauhassa<br />minä en ehkä ummista silmiäni mutta mitä tuosta<br /><br />oli se sen arvoista<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-2878975434795234627?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-16991868457484581592012-01-05T21:39:00.000+02:002012-01-05T21:39:01.311+02:00Hengittämisestä kipeä kurkkuni herättää minut aikaisin aamulla<br />pahantahtoisena ja yhä pahenevana oireena<br />nousen kakoen ylös, turha panna hanttiin<br />vaikka tiedän poppakonstien ja lääketieteen epäonnistuvan parantamisessani<br />Jossain nenän ja nielun liitoskohdassa säkenöi<br />kun raaka ilma raapii verta ja lihaa<br />ja kurluttaa valuessaan alas<br />ihan jo siitä ilosta että se ei tule riittämään pitkäksi aikaa,<br />ei niin pitkäksi että kivun ehtisi unohtaa<br /><br />jos jaksaisi edes yllättyä sen palatessa<br />niin ehkä tässä olisi jotain mieltä<br />tai ainakaan katkeruus ei saisi kasvualustaa himoilleen<br /><br />Huuleni rapsahtelevat kuin päältä jäätynyt hanki saappaiden alla<br />lipaisen äkkiä pisarat takaisin sisälleni mutta ei se auta<br />ja ne kirvelevät ikävästi nielussani<br />joka on kuin puhtaaksi raavittu ja kaluttu,<br />puhdistettu uuden vuoden kunniaksi<br />jotta minä viimeinkin hiljenisin tai ainakin lakkaisin keksimästä satuja<br />Kivun pitäisi tosiaan vetää raja tämän<br />ja muiden elämieni väliin<br /><br />kai minä lakkaan kohta hengittämästä<br />puhumasta haukottelemasta hikkaamasta niistämästä<br />syömisen ja juomisen olisin voinut lopettaa jo ajat sitten<br />mutta niihin liittyvä ahdistus taitaa olla ympäristösidonnaista<br />eikä siitä sen enempää, nyt on väärä paikka<br />arvioida ympärysmittaansa<br /><br />Mietin vain miten minun on tarkoitus nukahtaa<br />kun mikään ei auta ja vielä toistaiseksi on pakko läähättää<br /><br />kai minä kestän<br /><br />vielä<br /><br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1699186845748458159?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-41968498127481496842012-01-04T22:50:00.001+02:002012-01-04T22:50:18.803+02:00Ajan hermolla, mitä senkin on tarkoitus kuvata<br />sitäkö, kuinka jokaisen pulssin sykäyksen tuntee, jokaisen mikrosekunnin<br />ja jokainen isku nakuttaa ja tikittää ja nikottelee<br />haluttomana etenemään kohti kulumistaan ja loppuaan<br />siltä tämä odottaminen kieltämättä tuntuu<br />kun päässä vilisee kuvia<br />silmien etsiessä kerrottavaa<br />ennen kuin muistan etten voi jakaa mitään<br />vaikka tutkimustulosten mukaan moni uskoo telepatiaan<br />ei se silti ole totta tai sitten osaat suojata mielesi<br />vahvemmin, korkeammin suojauksin<br />kuin voimani pystyy ylittämään<br /><br />Jokainen isku tulee täsmällisesti<br />eihän se nyt sovi että aika olisi väärässä<br />eikä se tunne negatiivisia arvoja, onneksi<br />tai minä saattaisin muuttua mielenvikaiseksi yllättävän pian<br />niin, takaisin asiaan<br />kyllähän jokainen hetki on paikallaan<br />mutta minut on varmaan huumattu harhaiseksi<br />kun jokainen välähdys eteenpäin tuntuu tulevan totuttua hitaammin<br /><br />vai johtuuko se siitä että odotan liian kärkkäästi<br />ajan hermolla sykkien ja ratsastaen, toivoen<br />että kärsivällisyys ei ole pelkästään hyve itsessään<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-4196849812748149684?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-50147207026477293932012-01-03T22:51:00.001+02:002012-01-05T21:32:41.752+02:00Voi jos ei tarvitsisi jättää koskaan ketään<br />jälkeensä tai saattaa matkaan<br />vieraiden kanssa se on vaivaannuttavaa ja helpottavaa,<br />kunhan vain selviytyy alkukankeudesta<br />mutta rakkaan kanssa se on mahdotonta<br />kun kädet pitäisi irrottaa<br />ja tyytyä lopulta vain vilkuttamaan<br />toistaiseksi en ole törmännyt jäähyväisiin mutta<br />ei se tarkoita sitä etteikö se tekisi pahaa<br />jossain epämääräisessä osassa minua<br />joka kovasti on mielestään kiinni sinussa<br />eikä se kuuntele järkeä eikä ymmärrä<br />että ihminen on lopulta aina yksin, ei sieluja voi yhdistää<br />kuin kahta villalankaa kun ne pujottaa toistensa lomaan<br />tai kuin kahta puhelinluetteloa<br />kun niiden sivut latoo päällekäin, niitä ei ihmisvoima vedä erilleen<br /><br />Mutta toisinaan minusta tuntuu että olemme sittenkin nivoutuneet jo<br />täysin kaikkea järkeä vastaan taistellen<br />mutta toisaalta me molemmat vasta opettelemme<br />emmekä oikein hahmota mahdollisuuksiamme<br />tai säädyllisyyden rajoja tai sopivaisuuden ääriä<br />Emmekä siten tiedä varoa mahdottomuutta ja sen ylittämistä<br /><br />Voi jos ei koskaan tarvitsisi katsoa loittonevaa kehoa<br />kun se sulkeutuu höyryävän ja metelöivän kulkuneuvon uumeniin<br />tai kun se jää jonnekin tien varteen tai asemalle<br />katsomaan jälkeen ennen kuin palaa kotiin lämpimään<br />ja minä itse kärsin matkan vaivat vain päästäkseni pois<br />niin että viiden minuutin päästä minulla on jo ikävä<br /><br />Edes mielikuvitukseni voima ei tuo sinua vierelleni<br />kun maallinen todellisuus on meidät kerran erottanut<br />onneksi se etäisyys on tuhottavissa samoilla keinoilla<br />joilla se alun perin luotiinkin<br />ja onneksi tämäkään ei ole ensikosketukseni jäähyväisiin, muuten kuolisin<br />ja tiedänkin kuolevani sitten kun jäähyväiset koittavat muuta siitä lisää myöhemmin<br />sitten kun sen aika on<br />nyt vain odotan ja toivon ja rakastan<br />niin että pian tämä ikävöinti loppuu<br /><br />ja lähtemisen vaikeus vaihtuu jälleennäkemisen väikkyvään iloon<br />kuin valo laineilla se tanssittaa ja käteni tavoittavat sinut taas<br /><br />silloin minä olen onnellinen<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5014720702647729393?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-33872236754190999862012-01-03T22:12:00.001+02:002012-01-03T22:12:11.344+02:00Ei, tämä ei ole sama asia<br />kuin yrittäisi tehdä voikukan juurista kahvia,<br />ei edes valtava tahto edistää sotaponnisteluja poista kitkerää makua<br />eikä varsinkaan päänsärkyä kun kofeiiniriippuvuus iskee hampaillaan kiinni lihaan<br />ja ravistelee riepottelee raatelee murisee<br />Tämä ei toimi<br />mutta en koskaan uskonut purkan jauhamisen korvaavan polttavaa savua<br />joka yskittää ja kutittaa ja hyväilee sisältä<br />kuin peitto jota ei oikeasti voi keuhkoihinsa vetää<br />Ikävä vain<br />että aitoa ja oikeaa on tarjolla vasta aikojen päästä<br />ja ensin ne kaikki pitäisi kuluttaa pois<br />vähän niin kuin laihduttaisi, siis<br />ja naisena olen siinä hyvä, joka maanantai ainakin<br /><br />Ikävä vain että metrinen sänkyni huutaa Atlantin pauhulla<br />ja velloo allani kun liikun<br />eikä se herätä ketään paitsi pahimmat pelkoni<br />että tästä tulee pysyvää enkä koskaan<br />enää pääse erikoistilaan joka on parempi normaalia<br />turvallisempia vaihtoehto tässä epävarmassa maailmassa<br />jota yritän hallita neurooseillani<br /><br />jotka ovat tosin pettäneet minut pahemman kerran, kerroinko jo siitä<br />ne eivät enää toimi minä en saa enää unta<br /><br />Tyhjyys selkäni takana on liikaa<br />kun käperryn tiiliseinän kylmyyttä vasten<br />jotta edes kasvoni olisivat piilossa ja turvassa,<br />jotta edes kyyneleeni olisivat salaiset<br /><br />Kylmyys on liikaa<br /><br />Painottomuus kyljelläni on liikaa<br />kun kätesi ei enää lepää sen päällä<br /><br />Mielikuvitus ei korvaa enää todellisuutta, itkettää vain entisestään<br />eikä yksin nukkuminen tunnu millään hyvältä<br />kun tiedän mitä oikeasti &nbsp;haluan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3387223675419099986?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-3745517105081917222012-01-02T23:29:00.001+02:002012-01-02T23:30:07.831+02:00Rukoilen kaikkia kuolleita jumalia<br />että he kääntyisivät haudoissaan ja samalla muuttaisivat tulevaisuuteni<br />niin että palaset sittenkin putoaisivat kuin Tetriksessä<br />ja kolahtaisivat siisteihin riveihin<br />alituisen kaaoksen sijaan<br />joka murtaa minut alleen<br />ja kuka kadonneen huutoja kuuntelee<br />jos illan hiljaisuus peittelee ne<br />etteivät ne rikkoisi rauhaa ja rakkautta<br />joka viimeinkin saa sijaa minun kadottuani ahnehtimasta<br />ja keikuttamasta keinulautaa massiivisella painollani<br />jonka vain itsekkyys on saanut aikaan<br /><br />Miten äkkiä kuulostaakin siunaukselta<br />koko maailmalle ja etenkin lähiympäristölleni<br />jos jumalat pysyisivätkin hiiskumatta piiloissaan<br />eivätkä vahingossakaan pelastaisi mitään<br />tai ainakaan minua<br />ja minullehan se on koko tunnettu maailma<br /><br />Polvet verille hangattuina rukoilen<br />ettei kaikki päättyisi kadotukseen kuten usein pelotellaan<br />kuten itse koko ajan taivaanrantaan laveeraan<br />jos joku ikävystynyt jumaluus kuuntelisi<br />ja tahtoisi huvikseen tehdä jotain kuolevaisen hyväksi<br />ja auttaisi minut nurkasta jonne itseni maalasin<br />vaikka täällä tarhassani haluni ja himoni ovat hallinnassa<br />kun en raaski pilata jälkiäni ja jään paikoilleni<br />muumioituen ja unohtuen,<br />kateellisena seuraten muiden elämiä<br />sivusta katsoen en näe niissä mitään muuta vikaa kuin sen<br />ettei minulla ole niissä osaa, ei minulle sopivaa rakoa<br /><br />Miksi en oikein osaa puolustaa itseäni ja pyyntöjäni<br />vaan sorrun vastustajan puolelle kerta toisensa jälkeen<br /><br />Yrittääkö rationaalisempi osani nyt tulla väliin?<br /><br />Niin, mitä minä rukoilinkaan?<br /><br />Kai sitä että kaaos helpottaisi tavalla tai toisella<br />jos se vaatii minun, sotkuisimman ja epäsopivimman palasen poistamista<br />niin olkoon sitten niin<br />kaiken tämän itsekkyyden jälkeen minulla pitäisi olla varaa antaa periksi<br />edes kerran<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-374551710508191722?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-59307813628341327182012-01-02T22:58:00.001+02:002012-01-02T22:58:38.523+02:00Ei enää näköjään tällä iällä onnistu läheisyyden tankkaaminen<br />tai sitten pitäisi saada vahvistusta useammin<br />useammin kuin satojen kilometrien päästä<br />avaruusajan yhteydet eivät korvaa mitään paitsi kenties pahentavat asiaa<br />kun eetteristä tulvii kuvia ja surullista musiikkia<br />ja kirjeenvaihtoa toisen vastauksesta mitään tietämättä<br />Ei se näköjään onnistu<br />vaikka kulutin päiviä itkien ja sinuun nojaten<br />tuoksuasi muistikäytäviini tallentaen ja luottaen hetken siihen<br />että ei tämä ole loppu eikä toivottavasti myöskään keskikohta<br /><br />tai sitten muistissani on jotain pahasti vialla<br />kun etäisyyden venyttäminen ennalleen koskee näin paljon<br />vaikka kasvosi olivat luonani vasta tänään<br /><br />Vai pitäisikö puhua turvallisuuden tankkaamisesta<br />se taitaisi olla psykologisesti oikein<br />mutta sama se minulle, ei sekään onnistunut<br />ihan niin kuin piti<br />tai ollenkaan, jos ollaan realisteja<br />jotka eivät katso lasiaan alaviistosta<br />saadakseen pienenkin tilkan venymään riittämättömiin,<br />niin että kaikki ennustukset menevät pieleen<br /><br />Minä en enää ymmärrä mitään<br />kun vuosia riitti että odotin jotain parempaa<br />kun vuosia riitti että kuvittelin olevani onnellinen<br />ja nyt mikään mitta tai määrä ei riitä<br />täyttämään minua<br /><br />ehkä olen liian rikki<br />ehkä vuodan liikaa ja liian nopeasti<br /><br />Olen niin pahoillani että sinä joudut täyttämään äyskäriä merellä<br />pitäisi huononkin laskupään sanoa ettei se yhtälö toteudu<br />ei sillä ole ratkaisua paitsi katkaistu yhtä kuin<br /><br />Olen liian vanha lapsellisuuksiin<br />mutta ethän enää jätä minua kun seuraavan kerran näemme<br />ei minua ainakaan ole tarkoitettu nukumaan metrin levyisessä sängyssä yksin<br />kun sen metrin voisi täyttää kukkuroilleen kahdella vartalolla<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5930781362834132718?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-36010584970634422572012-01-02T22:47:00.000+02:002012-01-02T22:47:00.662+02:00Oman pahuutensa äärellä mykistyy<br />kun se tulee esille universumin rakkaimman palasen esittämänä<br />haavoitetun perhosen hauraudella<br />ja alasammutun leijan kauhulla,<br />sillä vakavuudella jonka vain lähestyvä kuolema lahjoittaa<br />ennen kuin vie kaiken mennessään<br />Sitä vain kerta kaikkiaan hämmästyy<br />vaikka ei kai pitäisi sillä jumalauta,<br />näin sokeaksi ei kukaan voi syntyä eikä varsinkaan kasvaa<br />ellei sitten tynnyrissä jossa lepakotkin eksyvät<br />kaikujen soidessa tyhjinä<br /><br />Millä pohjalla minä nyt taiteilen<br />millä oikeudella herään aamulla uudestaan ja uudestaan<br />ja kohtaan itseni peilistä<br />aivan kuin olisin ihminen siinä missä muutkin<br /><br />Mutta näköjään se onnistuu,<br />kun on tarpeeksi heikko ja hädissään,<br />tarpeeksi nälissään ja itsekäs<br />Itsekäs ottamaan ja vaatimaan ja unohtamaan<br />että kehät laajenevat lenkistä lenkkiin<br />vaikka minun ongelmieni pitäisi pysyä vain omissa syvyyksissäni<br />Mutta eivät ne pysy nyt enää kun puhun niistä<br />vaikka ne säilyvät aina yhtä kuvitteellisina<br /><br />Miten minä nyt pyydän anteeksiantoa<br />miten minä nyt oletan kaiken järjestyvän<br />jotenkin paremmin kuin mitä pahimmat ennustukseni ovat<br />Tulevaisuus, oi jos se olisikin jotain muuta kuin mitä sen oletan olevan<br /><br />miten minä nyt perustelen itselleni tarpeeni<br /><br />Oma pahuus järkyttää<br />kun on koko ikänsä mukamas taistellut sitä vastaan<br />mutta ei sitä käy kieltäminen kun sen tarjoilee koko sydämensä voimalla<br />siru parasta maailmankaikkeutta,<br />se hippunen ikuisuudessa jonka tahtoisi puristaa osaksi itseään<br />jotta voisi itsekin olla yhtä kaunis ja puhdas ja hyvä<br />Ei tekisi pahaa, &nbsp;ei ollenkaan<br />paitsi ettei se olisi oikein<br /><br />Vai onko sillä näin turmeltuneelle yksilölle enää väliä<br />sitä voi miettiä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-3601058497063442257?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-62319545085260850632012-01-02T22:37:00.002+02:002012-01-02T22:39:06.529+02:00Tein rumasti kun valehtelin<br />mutta kun ajatus oli kaunis ja haluttava, sellaisenaan kiiltävä:<br />peittää ja salata ja huijata ja uskotella ja muuttaa kaikki ennalleen<br />jos ei muualla niin toisissa elämissäni<br />jotka ovat tähänkin asti minua kantaneet ja tuudittaneet uneen<br />silloin kuin hengitystekniikat ja lämmin maito eivät ole auttaneet<br />tavoittamaan riittävää sisäistä rauhaa joka nukahtamiseen vaaditaan<br /><br />ei pitäisi valehdella, siitä seuraa vain pahaa<br />varsinkin kun mahdollisuus totuuteen on tarjottu<br />ja valhe kertaalleen annettu anteeksi<br />mutta minä tiedän että tällä kertaa<br />mikään määrä rakkautta ei voi riittää<br />ihmishirviön parantamiseen,<br />ikuisen ystävyyden varmistamiseen<br /><br />Se oli hätävalhe, yksi monista<br />joita yhä useammin virtaa aivoistani<br />toisaalta muistikin on konstruktiivinen, ei voi tietää mikä siinä on totta<br />ja sitä voi muokata ja vääntää ja vääristää ja heijastaa<br />Se oli hätävalhe, tarkoitettu minua suojelemaan<br /><br />mutta valkoista siinä oli tuskin kriittisten kohtien peittämiseksi<br /><br />valkoista siinä oli vain se että en tarkoittanut pahaa<br />en halunnut satuttaa<br /><br />valkoista oli vain se että se olisi voinut olla totta<br />jos sama kysymys olisi esitetty riittävän kauan sitten<br /><br />Minä tein rumasti mutta mikä sitä enää auttaa<br />kun anteeksipyyntöä lienee turha odottaa kaikkien raskaiden syntieni päälle<br />Kaiken kukkuraksi vielä valehtelenkin<br />vaikka kenet se yllättää jos muiden todellisuuksien asukki sekaantuu<br /><br />vaikka mihin se oikeuttaa paitsi pitkälliseen terapiaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-6231954508526085063?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-19418706987962833822011-12-28T21:42:00.001+02:002011-12-28T21:42:11.647+02:00Nauraisin ääneen sanoillesi jollei niiden vilpittömyys paiskoisi totuutta silmilleni<br />minä nauraisin jos pystyisin mutta kehoni,<br />se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä<br />kumpi tulikaan ensin, tunne vai reaktio<br />vai oliko siinä vielä jotain muutakin, en minä muista<br />en minä osaa tätä<br />Puristan ilmaa keuhkoistani kuin mätitahnaa leivälle<br />mutta ei se ei kuulosta hilpeältä<br />eikä synkältä, kas kun se on vain pihinää<br />yhtä hyvin se voisi lähteä kuolevasta<br /><br />paitsi ettei pidä maalata piruja seinille<br /><br />Nauraisin suunnitelmillesi ja pudistaisin ne hartioiltani<br />hiukseni liehuisivat ympärilläni kerrankin kauniisti<br />tekemättä minusta kajahtanutta tohtori Sykeröä<br />tai muuten vain vaikeaa katsoa kohti<br />Taputtaisin päätäsi ja kääntäisin sanasi ympäri, nurinniskoin<br />suomustaisin ne ja syöttäisin sinulle itsellesi<br />kuten hyvän haltiatarkummin tulisi, olisin sinua aikuisempi<br />pikkuinen, silittäisin päätäsi<br />ja osoittaisin sinulle miten tarvitset apua minua enemmän<br />jos vain pystyisin<br /><br />Nauraisin ja tekisin ihan mitä tahansa<br />etteivät sanasi hivelisi ja sivelisi pehmeämmin kuin mikään<br />etteivät ne lämmittäisi kylkiäni ja vaatisi itkemään<br /><br />Nauraisin,<br />sinäkö muka opettaisit minut rakastamaan<br />sinäkö näyttäisit että maailmaan voi luottaa<br />sinäkö saisit minut lopettamaan epäilemisen<br /><br />Nimenomaan sinä, jos joku siihen kykenee.<br /><br />Mutta minä nauraisin sen mielelläni pois<br />ihan vain jottei tarvitsisi pettyä, kummankaan<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1941870698796283382?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-50296931766250885792011-12-26T21:45:00.001+02:002011-12-26T21:45:14.813+02:00Onko melodramaattista antaa kaiken romahtaa näin vähästä<br />kuin kevättalven kinoksen peltikatolta<br />kaltevalla pinnalla minäkin keikun tunteineni<br />kun mietin kummalle puolelle olisi pehmeämpi pudota,<br />kumpi vaihtoehto minua pelottaa enemmän:<br />luottamus vai yksinäisyys<br />Vaikka miksi jaksan yllättyä<br />kun lupasit jo virallisesti jättäväsi minut joskus kuitenkin<br /><br />Onko tämä hätävarjelun liioittelua hypätä alas ennen kuin työnnät<br />tai vedät, vaikka jälkimmäistä epäilenkin<br />saisin kuitenkin pitää päätösvallan itselläni<br />eikä tarvitsisi jäädä uhrina itkemään<br />vaikka itsesääli onkin ainoa laji jonka hallitsen mustan vyön veroisesti<br />Ikuisesti jäisi arvoitukseksi mitä olisit tehnyt jos olisin antanut<br />mutta mitä sen on väliä<br />minä putosin jo<br /><br />vielä en tiedä ottaako kukaan alhaalla vastaan<br />paitsi omat hauraat nilkkani, ne huutavat jo nyt pelosta<br />yritän rauhoitella niitä, kerran se vain kirpaisee<br />mutta ne ovat eri mieltä, ne muistelevat kaikkia niitä askelia<br />jotka olisin voinut ottaa jos olisin valinnut sen aurinkoisemman puoliskon<br /><br />Mitä sen on väliä näin en ainakaan pety<br /><br />mitä sen on väliä päätyisin tänne kuitenkin<br /><br />Sait sen päätöksen jonka halusitkin, eikö niin?<br /><br />Ei älä sano mitään.<br /><br />Kyllä minä tiesin hätiköiväni<br />mutta voitko minua siitä syyttää<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-5029693176625088579?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3444251321659003258.post-17121830759779523952011-12-26T21:36:00.004+02:002011-12-28T22:55:05.328+02:00Kyllä valehtelija valehtelijan tuntee,<br />kun omat sanat eivät merkitse mitään kiinnittää huomiota muidenkin epäuskottavuuteen<br />niinkö, sitäkö se on<br />kun kiellät ja kiistät ja epäilet ja kyseenalaistat<br />hinnalla millä hyvänsä, valuutasta viis<br />kunhan minuun vain sattuu<br />vaikka mitä sen on väliä minähän teeskentelen<br /><br />Ongelmani ovat keksittyjä, kuviteltuja<br />tunteeni eivät ole totta<br />sanani satuja kirjoissa joita lukisit jos näkisit<br />ilmeeni liikaa tulkita<br />niinhän<br /><br />Miksi valehtelijalle puhuisi totta varsinkaan tärkeistä asioista,<br />rakkaudesta tai onnen tunteesta, kaipauksesta<br />kun tietää ja tuntee toisenkin huijaavan ne samat sanat<br />lohduksi vain, ei niiden kuulukaan kestää<br />paitsi minun mielestäni mutta itsehän tätä kerjäsin<br />huumorilla joka ei ollut alkuunkaan hauskaa<br />sinä kun otit joka sanan todesta<br /><br />Mielipiteeni ovat täysin subjektiivisia<br />totuudesta en tiedä mitään, en ole nähnytkään<br />olen rampa taluttaja sokealle ja rakkaudessa kuuromykkä<br />epäitsekkyyteni vain huomionhakua<br />ja kipuni keksittyä läheisyydenälän täydentämiseksi<br />eikö<br /><br />Mitä se sinuun kuuluu jos totuus tekeekin kipeää<br />mitä sitten vaikken tajunnut itse ajoissa, oma vikani<br />kun uskoin ja tukeuduin sanoihisi kaikesta huolimatta<br />olisihan minun tarinan pahimpana roistona pitänyt tajuta niiden kestävyys,<br />eihän valheelle voi totuutta asettaa tai se saastuu<br />Miksi sinun pitäisi hyvitellä mitään,<br />kysyn vain<br /><br />Minuun ei voi luottaa<br />enhän tiedä itsekään mitä tunnen tai haluan<br />paitsi sitä että rakastaisit minua aitona<br />tai ainakin ottaisit sanasi takaisin<br />mutta mistä tietää valehtelijan puhuvan totta, ei mistään<br />oma vikani ettei minuun voi luottaa<br /><br />oma vikani etten ole sen arvoinen<br /><br />Mitä se sinuun kuuluu jos itkenkin loukkauksiasi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3444251321659003258-1712183075977952395?l=roccarinrunot.blogspot.com' alt='' /></div>Roccarihttp://www.blogger.com/profile/00739283160869276622noreply@blogger.com0