Tiedätkö sen tunteen
kun illalla nukahtaessa tietää että aamulla on taas vaikeampaa
sysätä peitto syrjään ja nousta, niin paljon vaikeampaa
ettei sitä saa ajatella ollenkaan vaan on oltava nopea
jos aikoo ehtiä oman vastentahtoisuutensa edelle
Tai tiedätkö miltä tuntuu valmistautua huomiseen
vaikka tietää sen olevan edellisen kopio
eikä se enää lohduta niin kuin ennen
vaan pikemminkin herättää halun amputoida päänsä nyt
ennen kuin päiviä ehtii olla yhtään enempää
Sen tunteen, jota muut kutsuvat epätoivoksi
mutta kun ei se ole toivon vastakohta
vaan kuin seisoisi maailman viimeisellä jäälautalla
ja katsoisi jääkarhuja vilisevää merta
tietäen joutuvansa taistelemaan kohta neliömetrin kokoisesta elintilastaan
Tai tiedätkö miltä tuntuu pudota
vaikka sinusta pidetään kiinni niin että sormet painuvat ihoon
ensimmäistä niveltään myöten
Pudota ja katsoa samalla pohjaa ja tajuta
ettei sitä voi vieläkään erottaa
Tiedätkö miltä tuntuu ennakoida sitä iskua
niin että luut murtuvat jo pelkästä ajatuksesta huutaviksi siruiksi
mutta samalla toivoa ettei ainakaan tuonpuoleista ole
Se tunne, sen voi unohtaa
jos on tarpeeksi kiireinen eikä ainakaan ajattele
ja pitää vain yhtä tiukasti kiinni ja toivoo
ettei toinen vähene vaikka itselle niin käykin
Se on kuin putoaisi niin kovaa
että siivistä irtoavat sulat yksi kerrallaan
ja ilmanvastus on niin kova ettei niitä pysty edes levittämään
niin että tietää kuolevansa huolimatta siitä
että pystyisi oikeasti lentämään
pystyisi lentämään milloin tahansa muulloin paitsi juuri silloin
kun se pitäisi tehdä omaksi parhaakseen
0 mietettä:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, vastaan mahd. pian suoraan kommentin alle, käypä siis katsomassa mikäli vastaukseni kiinnostaa. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita.