Aika tekee näköjään itse omat päätöksensä
jos vain painaa kätensä sen käteen ja seuraa silmät maahan sidottuina
ettei vain näkisi sitä mikä edessä on
tai muita samaan suuntaan kulkijoita, sivuilla ja edessään
eikä varsinkaan huomaisi esteitä
joiden yli voi kieriä ja keriä jos vain on tarpeeksi rento,
niin ettei varsinaisesti välitä vaikka sattuu
tai siitä että takaisin palaaminen on nyt taas hieman vaikeampaa
En minä tätä ihan oikeasti valinnut
en minä...
Mutta kuka minut tänne on kantanut
elleivät omat jalkani
Nyt seisomme tässä, minä ja aika
ja ainakin toinen meistä tärisee kauhusta
Riippusillalla ei saisi katsoa alas
eikä tällaisella kauhujen reitillä saisi katsoa mitään, ei mitään
paitsi itseään jotta realiteetit pysyvät mielessä
nyt tosiaankin pelottaa
mutta aika tahtoisi jatkaa eteenpäin
Eihän tämän tällaista pitänyt olla
ja mihin jäi kaikki se muutos jonka viekoittelemana ylipäänsä motivoiduin tähän
Vaikka olisiko minua voinut kukaan raahata tänne
vastoin tahtoani?
Ja ne esteet joiden yli luisuin huomaamatta
ovat tästä suunnasta katsottuna taivasta korkeampia
eikä tietäkään näy enää sillä aika on peittänyt jäljet
etten minä voisi jäljittää reittiämme tai ymmärtää
Mitä me nyt teemme?
sillä minä en tahdo enää jatkaa
Mutta tämä tie olikin yksisuuntainen
0 mietettä:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, vastaan mahd. pian suoraan kommentin alle, käypä siis katsomassa mikäli vastaukseni kiinnostaa. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita.