Äkkiä hartiallani liikkuva käsi katoaa peiton uumeniin
eikä ilmesty takaisin
Ihmettelevät kasvot sulkeutuvat minulta
vaikka eivät käännykään fyysisesti pois
ja kontakti pirstaloituu kipeäksi tilaksi väliimme
Mikään ei siis enää patoa minua
pysymään aloillani
ja pelkoni ovat pitkin maita ja mantuja
saalistaen järjen hippujani kuin tiikerit pieniä sopuleita
Enkä kauhussan muista jättää pakenematta
tai kokeilla josko sittenkin yltäisin luoksesi
En uskalla tai sitten ajattelen vain itseäni
ja omia painajaisiani
joissa minut jättävät omat vanhempanikin
Vasta kun olen tehnyt tuhotyöni
ryntäämällä pois ja alas kielekkeeltä kuin pikku jyrsijä,
vasta nukuttuani yön yli ja unohdettuani pahimman
tajuan virheeni
Muistan
että sinä pelkäät siinä missä minäkin
kaikkia niitä samoja petoja
joilla on sinunkin mielessäsi samat kasvot ja eleet
Muistan
että sinäkin pelkäät kurottamista
mutta uskaltaudut kerta toisensa jälkeen vain koska minä olen luuseri
vaan jossain on sinullakin raja, se piste jossa kehoni jäätyy
raja jota ei käy ylittäminen
niin kauan kuin uskottelen olevani passiivinen uhri ja kelvoton
kelvoton ottamaan vastuun itsestäni ja sinusta myös
ettei sinun tarvitsisi seurata minua mereen
0 mietettä:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, vastaan mahd. pian suoraan kommentin alle, käypä siis katsomassa mikäli vastaukseni kiinnostaa. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita.