Äkkiä olen levoton eikä mikään käännä ajatuksieni rataa
vaikka ne seuraavatkin painovoimaa jonka aiheuttajaa minä en näe
on vaikea maata paikoillaan kuuntelemassa hengitystä,
omaani tai jonkun muun
varsinkin kun välimatka on kasvanut niin
että pian tässä ei ole tilaa kuin toiselle
Painan sormeni vasten kuumaa rautaa ja odotan silmät suljettuina
ihon nousemista kuplille ja rakoille, kipua joka nuolee haavani
ja hetkeksi se auttaa
Minä en tiedä mikä minun taas on,
huolimatta siitä että tunnen nyt ongemani
ja melkein käsitän niiden syytkin
niin aina ilmestyy uusia sekoamisen hetkiä
ja ennennäkemättömiä oireita, katkoksia normaaliudessa
Ei kai auta kuin nousta jaloilleen ja tehdä jotain itselleen
Olen onnettoman levoton enkä tiedä mikä sen aiheuttaa,
läheisyys jota kehoni ei kaikessa rumuudessaan voi sietää
omat heikkouteni joista en voi juuri nyt keskustella
vai pelkästään se vääristyneisyyden tunne
joka äkkiä vyöryy sisälläni
ja muuttuu fyysiseksi tuskaksi
Suljen silmäni ja annan kehoni kipeytyä
jos se on ainoa tapa kahlita ajatukseni
0 mietettä:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, vastaan mahd. pian suoraan kommentin alle, käypä siis katsomassa mikäli vastaukseni kiinnostaa. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita.