Pääni lahoaa harteilleni
enkä usko sen johtuvan käytön puutteesta
kun kiristän siteitäni pysyäkseni koossa edes ulkopuolelta
ja jatkan hymy silmistä kadonneena kuten ennenkin
Käyttöä löytyy niin paljon kuin vain pystyn ottamaan
mutta silti hermoratani luhistuvat omaan mahdottomuuteensa
vaikka jokainen soluni hyrrää nytkin tyytyväisyydestä
oikeiden kalorien voimalla
toisaalta ehkä juuri se häiritseekin minua, tyytyväisyys
ja hidastaa vauhtia, taistelua siitä kuka selviytyy ensimmäisenä
Minä unohdan oikeinkirjoitussäännöt
ja sekoitan murteeni kirjakieleen uskomatta enää totuutta
kun sen sanakirjasta tarkistan
Minä unohdan laskusäännöt
ja käännän maailmaa yhtälöissäni miten mieleni tekee
vaikka neljä miinus yhdeksän ei tosiaan ole -8
ainakaan sitten kun oikeita vastauksia seulotaan
Pääni horjuu hennoilla nikamillani
ja on kuin takaraivoni olisi silvottu pois, niin kevyt minun on olla
mutta kehonhan pitäisi viimeisenä uhrata aivot,
nekin vasta kun kuolemaa ei voi välttää
Miksi siis seuraava uhri kynsien jälkeen tuntuu olevan mieleni
sekä sen ainoa voima johon olen koskaan luottanut,
kyky tehdä tarpeeksi töitä
ollakseni riittävän hyvä
kyky esittää uskottavasti älykästä
Minä unohdan minuutteja ja tunteja päivistäni
enkä enää löydä palasia paikalleen
vaikka yritän jäljittää itseäni ajasta
Minä unohdan itseni
ja huomaan liian myöhään jääneeni tuijottamaan
lasittuneena ja valmiina rikkoutumaan
jos vain joku tajuaisi lyödä
Jos minä menetän järkeni
minä lakkaan olemasta
Mutta ehkä minä unohdan pian pelkonikin
ja sittenhän minulla ei ole enää mitään hätää
Voi hyvä luoja
0 mietettä:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, vastaan mahd. pian suoraan kommentin alle, käypä siis katsomassa mikäli vastaukseni kiinnostaa. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita.