Väkisin matalaksi pakotettu ääni vakuuttaa
etten ole tehnyt eettisesti mitään väärää vaikka reaktioni on luonnollinen
ja käskee unohtamaan syyllisyyden sekä pakkoajatukset
Mutta kun eihän se ole niin helppoa, vai onko
kenelle moraali tosielämässä riittää
kenen ihmissuhteet se muka liimaa kokoon erehtymättömästi
ja mitä sitten vaikka olisinkin ollut vain ihminen
kun kuitenkin pitäisi pystyä hillitsemään itsensä
tai ainakin hymyilemään ja estämään kantapäitä
putoamasta lattiaan liian kovaa liian nopeasti
Mitä sitten vaikka se olisi liikaa vaadittu
Se ääni ei toru vaikka puristan rattia liian lähellä kehoa
ja raiskaan kytkintä katseen harhaillessa
Se ääni ei säikähdä vaikka minä puren itseäni kieleen
niin että valtimot katkeavat
Mutta minä en tahdo kuulla sitä ääntä enää
se uuvuttaa minut varsinkin kun ironia sukeltaa peliin mukaan
minä en tahdo tuntea tätä väsymystä minä haluan vain lohtua
minä haluan vain parantua nukkua huoletta ja hengittää
Sitä ei ääni toistaiseksi pysty lupaamaan
vaikka ymmärtääkin minua kovasti
Siinä on vain se vika ettei tietämys keskushermoston toiminnasta auta
silloin kun pää on hajoamassa
sillä se ei tapahdu koskaan siististi ilman uhreja
Mutta se ääni on silti hypnoottinen kuunnella
kun sitä vastaan ei taistele
eikä katso kohti sen lähdettä
0 mietettä:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, vastaan mahd. pian suoraan kommentin alle, käypä siis katsomassa mikäli vastaukseni kiinnostaa. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita.